maanantai, 19. marraskuu 2012

Vuoden tavoitteet plakkarissa!


Agilityuutisia

Näin iloisia uutisia on aivan pakko tulla päivittämään  muuten niin kuolleessa tilassa olleeseen blogiin :)

Elokuussa poikettiin muuttomatkalla Torniossa, ja sieltä saatiin heti ekassa startissa ja melkoisessa helteessä viimeinen LUVA- agilityn ykkösluokasta, jes! Sen jälkeen tulikin eteen hiukan yllättäen muutto Turusta Jyväskylään, uusi koti, uusi työpaikka ja uusi seura, coachit ja treeni kaverit. Elokuusta asti me ollaan oltu JAT:ilaisia. Meille kävi tosi hyvä mäihä, sillä uuden treeniryhmän vetäjät ovat todella pro ja kouluttavat samalla tyylillä ja ohjauskuvioilla kuin Jänesniemi Turussa. Hirmuisesti ollaan opittu tänä syksynä, ja muutaman kerran käyty kisaamassakin.

Lokakuussa saatiin Jyväskylän kotikisoista eka luva kakkosluokasta, viikkoa myöhemmin ATT:n kisoista rapsahti toinenkin luva ja nyt marraskuussa, 18.11.2012 viidennessä kakkosluokan startissa saatiin yllättäen kolmas luva kakkosista ja agilityserti!!! Seuraavaksi, sitten joskus keväällä ehkä, starttaamme siis kolmosluokassa!!! Huh, yllättävän helposti luvat ovat tähän asti ovat tulleet.

Tikkis on upea agilitykoira, johon mä olen voinut sataprosenttisesti luottaa kisoissa. Kontaktivirheitä kisoissa on tullut tasan nolla, yksi ainoa varaslähtö, eikä yhdessäkään startissa mitään sooloilua heart On ollut upeeta tutustua tähän lajiin juuri Tikkiksen kanssa, joka on ihan mieletön opetusmestari. Jos radalla tehdään moka, se on ollut sataprosenttisesti ihan joka kerta mun moka, niin treeneissä kuin kisoissakin. Vähän hitaamman koiran kanssa on ollut helpompi opetella ohjauskuvioita.

Kolmosluokassa jos joskus keväällä uskalletaan startata, niin katsotaan sitten joskus, että mitä tavoitteita sinne asetetaan, vai asetetaanko mitään. Maksien kolmosluokassa meno on aika hurjaa, enkä tiedä onko meillä mitään realistisia mahdollisuuksia millään tasolla siellä menestyä borsujen, malien ja todella PRO-ohjaajien keskellä? Aika saa näyttää, mutta tämän vuoden tavoitteet ollaan saavutettu, ja olen ihan hirmuisen iloinen, että kolmosluokkaan asti ollaan tämän vuoden aikana tultu, vaikka startattu ollaan aika harvakseltaan ja yhteensäkin vasta noin viitisentoista kertaa! smiley



                                                                                         
                                                                                         (Kuva (c) Jenni Rundgren)


Spanieliliiton erkkari 2012 ja Jyväskylä Int.
 
Ja samaan päivitykseen pitää mahduttaa vielä toinenkin upea uutinen, joka tosin jää mun omassa arvoasteikossa kuitenkin kakkoseksi. Tikkis oli lokakuussa erkkarissa yli 70 ilmoitetusta perrosta, ensin paras uros, sitten vielä ROP, ja kaiken huipuksi BIS-4!!! WOW!!! Tuomarina toimi vanhempi espanjalaislady Diana Leigh. Kiitokset händläyksestä menee kasvikselle, joten näissä skaboissa mun osakseni jäi vain pitää peukkuja pystyssä kehän laidalla. 

Viikko sitten oli vuorossa uuden kotikaupungin Jyväskylän kv-näyttely, johon oli ihan pakko Tikkis ilmoittaa, kun turkkia kuitenkin on tarkoitus pitää messariin asti. Sieltä miellyttävä italilainen tuomari Orietta Zilli valitsi Tikkiksen ensin parhaaksi urokseksi ja vielä 40 ilmoitetun perron joukosta ROP:iksi!!! Koska sama tuomari oli tuomaroimassa ryhmäkehääkin, oli tottakai pakko jäädä paikalle hengailemaan iltapäivään asti. Ja se todella kannatti tällä kertaa, sillä tuomari valitsi Tikkiksen ryhmän kahdeksan toiseksi parhaaksi koiraksi!!! BIG-2!!! Niin huippua! Taas oli matella kyynel silmässä, ja peukut krampissa, kun kisakatsomossa jännitettiin. Kiitos seurasta Lotta, Kia ja Emmi ja kiitos taas kasvikselle Tikkiksen pro-händläyksestä. 


                                                                                                 

perjantai, 29. kesäkuu 2012

Tavoitteellisempaa treeniä

Koska kesälomalla on aikaa, mä olen ekaa kertaa elämässäni tehnyt meille agilityyn treenisuunnitelman. En nyt tiedä kuinka tavoitteellista tämä on, mutta jotenkin mä saan treenaamiseen ihan uutta puhtia, kun on joku suunnitelma. En tee enää sitä amatöörimäistä virhettä, että miettisin vasta kentällä, mitä tänään treenaisin. Nyt treenataan järjestelmällisesti niitä asioita, jotka on tuottaneet vaikeuksia. Meidän treenisuunnitelma koostuukin siis seuraavista osista:

1) Lähdöt:
a) varaslähdöistä eroon pyrkiminen. Palkkaa JOKA treeneissä paikallaan pysymisestä. Yhtään ei enää tästä lipsuta. Aiheuttaa myös aivan liikaa ylimääräistä sydämentykytystä ja jännitystä, kun ei voi lainkaan luottaa siihen, että koira pysyy lähdössä paikallaan.
b) erilaiset lähtöasetelmat. Treenattu on jo tähän astisissa kisoissa olleita lähtöasetelmia. Tilauksessa Caniksen nettikaupasta on myös "Agility starter" -kirja, josta pitäisi olla apua kumpaankin edellämainittuun.

2) Kepit:
a) Avokulmasta
b) Umpikulmasta ja kaikista em. variaatioista. Siis kaikista mahdollisista lähestymiskulmista.
c) Kovasta vauhdista
d) Erilaiset ohjaustekniikat keppeihin yhdistettynä

3) Ohjaustekniikat, eli back to the basics! Agilityakatemian Agilityn perusteet-video on näissä mun apuni, sekä tietysti kaikki kevään kurssit. Isoja aukkoja on mulla aivan liian monessa ohjaustekniikassa. Tässä lista, mitä kaikkea ainakin tulee treenata. Olishan näitä, yli 30 kuulemma.
- sylkkäri
-poispäinkäännös
-valssi (ikuisuusprojekti ajoituksineen)
-niisto
-saksalainen
-leijeröinti
-persjättö niin, että rima ei tuu alas

4) Kontaktit
-pissii kovassa vauhdissa,  mistä voin syyttää vain itseäni. Olen epäjohdonmukaisesti vapauttanut kontakteilta, ja tässä sitten tulos... Suurin ongelma on A:lla, josta Tikkis tulee alas vauhdilla, ja tekee aivan liian usein ihme pompun just kontaktin kohdalla. Tässä tarvittais avustajaa ja videokameraa. Tilauksessa samaisesta Caniksen nettikaupasta on myös 2on 2off-tekniikkavideo. Toiveena saada kontaktit kuntoon kuukaudessa.

Nämä neljä osasta ovat siis meidän omatoimitreenien peruspalikat. Tavoitteena on tehdä paitsi lyhyitä tekniikkapätkiä, myös mahdollisuuksien mukaan ratatreeniä. Ohjattuihin treeneihin ei juurikaan mahdollisuutta nyt kesällä ole, mutta jotenkin musta tuntuu, että tätä omatoimista hinkkaustakin on ihan riittävästi, ja sitä on pakkokin tehdä, jotta perusta olisi kunnossa. Kaikenlaisia treenejä on onneks tarttunut vino pino treenivihkoon kevään kursseilta. Niitä on nyt vihdoin mahdollista treenata, kun on aikaa ja kesä! Tavoitteena tässä sivussa on myös kasvatella koiran fyysistä ja psyykkistä kuntoa ja kestävyyttä, jotta toi rakki kestäisi ehkä enemmän toistoja tulevaisuudessa (voiko sitä treenata, kai sitä voi??), ja jaksaisi mahdollisesti paremmin treenata (ja uskallanko toivoa, kisata) jatkossa. Lepopäivät toki ovat ohjelmassa myös. Tässä sivussa matte treenaa myös omaa kroppaa kohti syksyn urheilutavoitetta, ja testaa uudenlaisen ruokavalion vaikutusta fyysiseen hyvinvointiin. Ja oman pään kuntoon saamiseksi, siihenkin shoppailin kirjan ;) Katotaan kuin käy, jännä nähdä mitä saadaan kuukauden tehotreenillä aikaiseksi!

tiistai, 5. kesäkuu 2012

Kevät 2012


Pitkä aika on taas vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta (selkeesti liian pitkä aika, kun vuodatuksen sivutkin on muuttuneet ihan eri näköisiksi!). Sikäli ollaan jokin asetettu tavoite saavutettu, että ollaan korkattu agilitykisaura. Takana on nyt kahdet TSAU:n ja yhdet ATT:n kisat, ja saldona kaksi luva-nollaan. Ei päätä huimaa nollaprosentti (olen näistä agilitykisaajien sivuista ymmärtänyt, että sellaisia pitää kovin laskea? ;). Suhteellisen tyytyväinen olen silti kisamenestykseen ollut. Tiedän, että ykkösten radat eivät ole meille mahdottomia, ja koira toimii kohtuullisen hyvin kisatilanteessa. Ainakaan vireongelmista ei ole siis tietoakaan, ja vauhtia on ollut vähintäänkin riittävästi. Uutena ongelmana on tullut mukaan jopa lähdöstä varastaminen. Semmoista ei ole juuri treeneissä tapahtunut.

Suurin ongelma kisaamisessa on ihan mun oma pääni. Koiran pää kestää kisaamista, ja taitaa toi piski siitä ihan tykätäkin. Mä en vaan taida tykätä. Ekoissa kisoissa jännitin niin paljon, että oli ihan fyysisesti huono olo. Sieltä kuitenkin toka radalta saatiin räävittyä hyppyradalta eka nolla, ja voitettiin koko luokka. Tokiin kisoihin onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla pääni saamaan kuntoon, ja olin tosi hyvällä fiiliksellä liikkeellä koko päivän. Vasta just ennen starttia alkoi syke kiihtyä. ATT:n kisoista saldona oli toinen nousunolla agiradalta. Viimeisissä kisoissa olin jotenkin taas ihan hirveen huonolla fiiliksellä liikenteessä. Elämässä oli muutenkin kaikenmoista stressiä ja huolta, ehkä se sitten heijastui yleisfiilikseen muutenkin. Oli aamulla suorastaan sellainen olo, etten mä halua lähteä kisoihin. Koirakin käyttäytyi melkoisen kummallisesti, en muuta syytä siihen keksi, kuin että mun huono fiilis tarttui koiraankin. Onhan toi Tikkis tommonen herkkis kuitenkin. Jollain ihmeen kaupalla päästiin kiipeämään näissä kisoissa toista kertaa meidän kisauralla korkeimmalle pallille, vaikka rata oli aivan katastrofaalinen, ja saldona 10 vp. Paskalla radallakin voi siis näimmä voittaa, jos muut on sitten vielä paskempia.

Seuraavaa kisaa ei ole tällä hetkellä edes suunnitteilla. Suunnitteilla on tällä hetkellä, että kesällä treenattais itekseen kontakteja parempaan kuntoon, samoin keppejä. Kaks ikuisuusprojektia. Samoin erinäisiä tekniikkaharjoituksia kevään kursseilta olisi tarkoitus tehdä itekseen. Tässä lajissa on niin hirmuisesti kaikkea, mitä vois treenata, jos vaan aikaa on. Ja nythän sitä pitäis olla, kun on LOMA! Jotenkin pitäisi saada tää oma pää toimimaan, ennenkuin edes mietin seuraavia kisoja... Pahaa oloa on turha itselleen lähteä harrastuksen takia kai hakemaan. Ehkä me sitten vaan tyydytään treenamaan itekseen, jos näyttää siltä, että mä otan kisoista liikaa stressiä. Vaikka kai se niinkin on, että kisaamaan ei opi kuin kisaamalla?

TSAU:n treeniryhmäkin otti ja hajosi. Coachi lähti kilpailevaan seuraan sellaisella rytinällä, että ei tehnyt mieli peräänkään lähteä. Katotaan nyt, ollaanko Turussa vai jossakin muualla syksyllä, että mistä me treenipaikka syksyksi löydetään. Kelpokoiran kursseja varmasti käydään, jos vaan mahdollisuus on, ja Turussa ollaan syksyllä. TSAU:n hyvä puoli on ollut se, että siellä pääsee niin hyvin itekseen treenaamaan. Tilaa on melkein aina jollakin kentällä. ATT:llä taitaa tilanne olla vähän toinen? Riviharrastajan näkökulmasta näyttää taas siltä, että koiraihmisten on täysin mahdotonta tulla toimeen keskenään. Perropiireissä riitoihin ja "hiekkalaatikkomeininkiin" on jollain tasolla jo tottunut, mutta onko tää tämmöstä vihanpitoa ja vanhojen kaunojen ylläpitämistä ihan niinku kaikissa koiraharrastuksissa, rodusta riippumatta? Ihan käsittämätöntä :/

sunnuntai, 5. helmikuu 2012

Uusi vuosi, uudet haasteet!

 

Vuotta 2012 on eletty jo reilu kuukausi. Joulu ja uusivuosi vietettiin tänä vuonna pohjoisessa. Samaan aikaan kun Etelä-Suomessa kärsittiin hurjista myrkyistä ja läiskyteltiin vesilätäköissä, me nautittiin täysillä puolimetrisestä lumihangesta, jääkeleistä ja (koira)hiihtomahdollisuuksista :) Tällaistä täysin stressitöntä ja kiireetöntä ikiomaa joulua vietämme mieluusti uudestaankin!

Viime vuonna pääsimme suunnilleen niihin tavoitteisiin, joihin pyrimmekin. TK1 saatiin plakkariin (mutta miksei se vieläkään näy koiranetissä, vaikka vikoistakin kisoista on jo neljä kuukautta aikaa??), ja emäntä teki oman ennätyksensä puolimaratonilla, kiitos siitä PT Tiktakkiselle, jota ilman en läheskään näin paljon varmasti lenkkeilisi! Vuoden 2012 ekana tavoitteena koirarintamalla on uskaltautua ekoihin agilitykisoihin. Alkuvuodesta mua vaivasi totaalinen treeni-innottomuus (se vaivaa tokotreenejä tosi pahasti edelleen), mutta agilityn treenaukseen saatiin uutta puhtia turkulaisten yksityisten koirafirmojen viikonloppukoulutuksesta ja mölliratakurssista.

Kun tammikuun aloissa maksoin TSAU:n jäsenmaksua, pienryhmämaksua, viikonloppukoulusta ja möllikurssia, aloin todella pohtia, että eipä oo köyhän ihmisen harrastus tää agility. Tähän asti mä olen aina ajatellut, että paljon ratsastusta kalliimpaa harrastusta ei ole, mutta kyllä näillä hinnoilla agility on itse asiassa kalliimpi harrastus (reilusti) kuin viikottaiseen kouluvalmennukseen osallistuminen (vakkaritallilla 25e/h neljän hengen ryhmässä, agilityn viikonloppukoulutus 40e/15min Huuto)...  TSAU:lla ei näihin hintoihin sentään päästä, mutta yksityisillä koirafirmoilla kyllä. Huh! Toisaalta, ehkä sittenkin maksan mieluummin näistä "oikeista" harrastuksista kuin näyttelyistä. Oli kurssi mikä tahansa, niin anti on takuulla suurempi kuin muovinauhan pala Nauru

Väkisinkin tilin vinkuessa tammikuun alussa mietin, että onko anti näillä firmoilla todella niin kova taso kuin hintojen perusteella voisin odottaa. Eniten ärsyttää se, että yksityisten firmojen kursseilla oma vuoro on todella tarkkaan kellotettu. Yhtään jouston varaa ei ole. Ohjaajan toivoisi näillä hinnoilla olevan todella motivoitunut ja asiakaspalveluorientoitunut. Opettajan hyvä tai huono päivä, se kuinka monta kertaa kyseisen radan on jo sillä viikolla opettanut tai kuinka tyhmä tai kömpelö asiakas on, ei saisi vaikuttaa opettajan suhtautumiseen asiakkaaseen. Oman kokemuksen mukaan toistaiseksi vielä yksikään käymäni kurssi millään firmalla ei ole ollut täysin hukkaan heitettyä rahaa kokonaisuutena ajatellen, mutta yksittäiset kerrat sitä ovat valitettavasti välillä olleet. Suurin anti kurssikerroilla on ehkä se, että esiin tulee asioita, joita pitää itsekseen harjoitella myöhemmin. Niitä olenkin treenivihkoon ahkerasti kirjoitellut ja niitähän riittää! Selkeesti koiraihmiset ovat aika rahakasta sakkia, ja asiakkaita tällä alueella varmasti riittää. Agilitykursseilla olleitten taso ja motivaatio ovat olleet muuten ihan laidasta laitaan. Yks tähtää mm-kisoihin (vaikkei ole koskaan vielä edes kilpaillut ;), toiset taplaa vielä hyvinki alkeissa. Ehkä myös kurssin anti on siten meille kaikille erilainen. Kiitos vielä Sannalle ja Marikalle hyvän mielen treeniseurasta alkuvuodesta :) Omissa treeneissä ollaan päästy treenaamaan just niitä juttuja, jotka tuntuvat hankalilta, ja treenien ohessa vähän myös purkamaan päästä niitä asioita, jotka tökkii eniten Hymy

 

1328457574_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

keskiviikko, 9. marraskuu 2011

TK1 :)

Viime lauantaina startattiin kolmannen kerran tokokisoissa ALO-luokassa. Kisassa oli todella paljon osallistujia, ja meidän vuoromme oli 15 kilpailijasta vasta toiseksi viimeisenä. Odotusaikaa oli siis aivan liian paljon. Paikallamakuu otettiin kolmessa erässä, meidän vuoro oli viimeisessä erässä. Jostakin syystä kisaamassa oli hirveästi suuria pk-koiria, eli sakemanneja, rottweilereita ja belgejä, kun aikaisemmissa kisoissa koirat olivat enimmäkseen seurakoirarotujen edustajia. En tiedä miksi, mutta en itse kauheesti noista isoista koirista välitä, musta ne on aina jotenkin pelottavia, kun ne ovat niin kovin vietikkäitä ja äänekkäitä. Tikkiksen hermot olivat koetuksella jo paikallamakuussa, kun kehään mennessä isot koirat pitivät kaameeta haukuntaa, joka vielä kaikui hallin seinistä. Ja jotta tilanne olisi vielä vähän vaikeampi, hallin seinän kulmassa sattui vielä kaivinkone kaivamaan kuoppaa ja ääntähän siitäkin lähti. Paikallamakuussa Tikkis pysyi kyllä paikallaan koko ajan, mutta oli kovasti paljon levottomampi kuin normaalisti, mikä näkyi haisteluna ja lopulta sivulle nousemisena liian aikaisin.

Paikallamakuusta vein koiran autoon, ja loputtoman pitkältä tuntuneen ajan se saikin siellä kökkiä. Ennen omaa vuoroa koira tuntui ihan täpäkältä ja työintoiselta pitkästä odotuksesta huolimatta, mutta välittömästi kun olimme astuneet kehään, jotakin aivan käsittämätöntä tapahtui. Koiran vire tippui sadasta nollaan sadasosasekunnissa! Mun oli vaikeeta saada koiraan mitään kontaktia, Tikkis haisteli ilmaa ja maata ja pyrki haistelemaan liikkeenohjaajaa. SUURI pettymys, juuri kun kuvittelin, että vireongelmat olisi toistaiseksi selätetty :( Minusta seuraaminen oli surkeaa, vire oli surkea, koira yritti karata hyppyesteelle, kontakti oli koko ajan hukassa ja meidän varmin liike eli liikkeestä maahan meni nollille?? En vieläkään ymmärrä, mitä ihmeen signaaleja liikkeenohjaajasta lähti tai mitä feromoneja ilmassa mahtoi olla. Ihmeen kaupalla kasaan saatiin kuitenkin 167p (muista liikkeistä 9, kokonaisvaikutelma 10), vaikka minusta koira oli aivan ulalla koko suorituksen ajan. En ole siis millään lailla tyytyväinen kisasuoritukseen, vaikka 1-tulos saatiinkin kasaan kaikesta huolimatta. Vireongelmat aivan yllättäen nousivat taas pintaan, ja emännän paniikki seuraavassa kokeessa (jos sellaista vielä tulee...) lienee aivan uusissa sfääreissä tämän kisasuorituksen jälkeen.

Pari päivää asiaa pohdittuani alan pikkuhiljaa kyetä iloitsemaan 1-tuloksesta ja TK1-"tittelistä". Nyt pidetään tokosta hetki taukoa, ja aletaan pikkuhiljaa treenailemaan AVO-luokan liikkeitä. Josko sitten ensi vuonna uskallettais korkata AVO-luokka?

Marikalle & Ramolle ja tietysti siskolle kiitos vielä tätäkin kautta kannustuksesta kisapaikalla :) Videoitua kisasuoritusta en ole pystynyt itsekään vielä katsomaan...