Nämä treenit mieluummin unohtaisin kokonaan. Laitetaan tänne kuitenkin vielä muistiin, mitä kaikkea ehtii yhdellä treenikerralla tekemään väärin, eli siis miten ei kannata treenata jäljestystä

Ensinnäkin ensi viikolla täytyy laitaa herätyskello soimaan puoli tuntia aikaisemmin (miten niin tuli kiire, kun muka oli niin paljon aikaa ihmetellä ikkunasta kaatosadetta ja purkaa eilisiä retkikuvia kamerasta koneelle...) Vaikka sataisi kuinka, koira kunnon aamulenkille ennen treenejä. Laiskuus kostautuu muuten niin, että koiralla on kakka-ja pissahätä ja jäljestämisestä ei tule mitään. Ensi viikolla myös koiran varusteet, omat varusteet, autonavaimet, kotiavaimet, miehen juoksukisavarusteet, sadevarusteet ja mitkä lie vielä varusteet valmiiksi reppuun ja ovelle, ettei semmosten etsimiseen mene turhaa aikaa. Bensiiniä tankkiin edellisenä iltana. Muka hyvin varustautuneena olin jopa edellisenä iltana printannut kartannut Enirosta, jotta löytäisin Olles spårcenteriin (eli hiihtokeskukseen) toiselle puolelle tätä kaupunkia. Valitettavasti Eniron antama 15 minuuttia ei riittänyt 12,5 kilometrin matkaan alkuunkaan, varsinkaan kun Eniro oli unohtanut mainita ohjeissaan pari liikenneympyrää ja Norra Kullavägen olikin todellisuudessa pelkkä Kullavägen. Tarkoituksena oli, että kokoonnumme jonnekin tienristeykseen, josta matka jatkuu peräkanaa jonnekin vielä kauemmas korpeen. Olin kolmannen U-käännöksen tehdessäni aivan valmiina luovuttamaan koko treenien suhteen ja mietin jo, että lähden kans juoksukisaan hölkkäilemään miehen seuraksi, mutta lopulta olin treffipaikalla vain 7 minuuttia myöhässä, ja onneksi ohjaaja oli vielä odottamassa ko. risteyksessä. Huhhuh, kaahaillessani ja panikoidessani unohdin samalla noin 95 % kaikista osaamistani ruotsin sanoista (päällimmäisenä sanana päässä oli lähinnä "perkele"), ja olin aivan sanaton, kun multa kysyttiin, että mimmosta treeniä oot ajatellut. Vastaisuudessa pitää vielä koittaa muistaa, että verbi on lägga spår (taipuu epäsäännöllisesti ja on eri verbi kuin ligga, joka sekin taipuu epäsäännöllisesti, jotta elämä olisi mahdollisimman vaikeeta), eikä suinkaan göra spår. Mä sitten vetelin siis latua koiralleni omien sanojeni mukaan, enkä suinkaan jälkeä Näin, onneksi taas kolme viidestä muusta paikalla olleesta leidistä suhtautui tästäkin virheestä huolimatta muhun ihan ystävällisesti. Mä sitten siinä polleena sanoin, että juujuu, olen vetänyt jo semmosia 500  metrin jälkiä, ja hyvin on menny. Esineet ei nouse, mutta muuten niinku tosi jees. Saatiin sitten sovittua, että mä vedän rotikalle jäljen ja rotikan emäntä vetää Tikkikselle jäljen, mittaa 3 kertaa 100m, kahdella kulmalla. Koitin kyllä sanoa, että laita vaan paljon niitä jälkimerkkejä, mä eksyn helposti. Jäljet saatiin vedettyä kaikista kielioppivirheistä huolimatta, ja kaatosateen jatkuessa edelleen odoteltiin, että jäljet vanhenee. Oli taas siis hyvin aikaa sählätä ja tehdä lisää kaikenlaisia kielioppivirheitä, samalla kun tehtiin pari budföring- treeniä. Ideana siis, että koira juoksee ohjaajan luota toiselle ihmiselle, asettuu sen sivulle itsenäisesti ja lähtee käskystä "marsch" takaisin ohjaajan luokse. Oli ihan kiva ja vauhdikas harjoitus, matka tietysti vain kymmenisen metriä ja vieraalla namia.

Kaiken sähläyksen jälkeen olimme seisoneet kaatosateessa pari tuntia eli ihan riittävästi ja päätimme lähtee jäljestämään (ei mitään käsitystä, millä verbillä ajetaan jälki, jag körde/åkte spår, mitä lie siis ruotsalaisten mielestä tehny ) Tikkis olisi lähtenyt tieltä mielellään ajamaan mun tekemää jälkeä. Ei, koiraa raahaten vein sen meille tehdyn jäljen alkuun. Noin kahden metrin jäljestyksen jälkeen tuli kakka ja iso pissa. Noh, ei kun eteenpäin. Tikkis jäljesti ihme rinkulaa edestakasin, seurauksena liina kaks kertaa männyn ympäri kietoutuneena ja sitten nykäsi ehkä 10 metriä jälkeä pitkin, jonka jälkeen hävitti jäljen lopullisesti. Mullakaan ei ollu minkäänlaista käsitystä, minne hittoon jälki oikein muka kulki. Metsään oli joku edellinen jäljestäjä jättänyt hämäykseksi jotain merkkejä, joiden perään mä lähdin Tikkistä raahaamaan. Lopputuloksena seisoimme keskellä ei mitään jäljen totaalisesti hukanneina. Olin tietysti ottanut alkupään jälkimerkit mukaan, jotta en ainakaan löytäisi enää uudestaan jäljelle. Koitin siinä kävellä rinkulaa, mutta en lopultakaan löytänyt enempää niitä meidän jäljen jälkimerkkejä. Hohhoh, nolona sitten poistuimme takaisin tielle selittelemään, että ei, tänään ei tullut jäljestämisestä yhtään mitään. Voisiko jäljentekijä näyttää mistä jäljen olis pitäny mennä, pliis? Ilmeisesti jäljentekijä oli tehnyt meille 90 asteen kulman sijaan 45 asteen kulman. Noh, tulipa taas pudotus maanpinnalle ja monta asiaa esille, mitä pitää treenata:

-koira siis kunnolla pissalle ennen jälkitreeniä

-harjoituksia myös sateessa, jotta Tikkis tajuaisi, että töitä voi tehdä myös sateessa, kun on kuitenkin vesikoira

-jäljen pitää antaa vanheta!!

-jälkimerkkejä ei voi koskaan olla liian tiheästi

-vieraan tekemä jälki on ihan eri asia kuin omatekemä jälki

-emäntä vois lukea ja täydentää koirasanastoaan på svenska vähän lisää

Ensi kerralla me treenaamme siis ehkä näin: Vieraan tekemä jälki (jos joku vielä puhuu mulle jotain tän päivän sähellyksen jälkeen), ehkä ennemminkin kaksi tosi lyhyttä kuin yksi pitkä. Muista sanoa, että merkkaa jäljen toosi hyvin, kulmia ehkä joo, kulmiin kaks merkkiä. Loppuun ehkä ennemmin namipalkka kuin lelu. Tänään maasto oli kuivaa kangasmaastoa, jonkun verran kanervaa ja jäkälää. Jostain syystä koiran turkki on nyt aivan täynnä pari senttisiä roskia, ehkä kanervanpaloja tai jotain, mikä viimeisteli mukavasti treenien aiheuttaman harmituksen. Ei lähde roskat pois vedellä huuhdellen, ehkä sitten kuivana rapisee pois, tai sitten pesiytyy ja takertuu pysyvästi Tikkiksen turkkiin. Ei oo perron näyttelypituinen turkki oikein hyvä metsälajeja harrastavan koiran turkki, ei.

ps. Kotiin ajettiin harmituskäyrät korkealla. Onneksi päätin kurvata kotiin ICAn karkkihyllyn kautta, ja nyt maha täynnä suklaata on jo oikeestaan ihan hyvä mieli. Mieskin teki melko hyvän ajan Umeälvsloppetissa, emmä olis sen perässä edes pysynyt (mikä todisti taas senkin, että lahjattomat treenaa 4 treeniä viikossa kahden vuoden ajan pääsemättä koskaan mihinkään hyviin suorituksiin, lahjakkaat juoksee viis lenkkiä kesässä ja vetää 17 kilsaa silti ajassa 1:40. Levon merkitystä ei voi ilmeisesti koskaan aliarvioida ;)