Nyt riittää!! Mä en jaksa enää tätä "talvea". Eikö vesisade oikeasti lopu ikinä? Joka ikinen päivä sataa vettä. Ei paljon huvittaisi lenkkeillä näillä säillä. Meidän 28 neliön koti on muuttumassa hiekkalaatikoksi. Valehtelematta mä imuroin kolme kertaa päivässä, ja silti hiekkaa tarttuu paljaisiin varpaisiin (mikä tuntuu muuten todella inhottavalta, joten en todellakaan suosittele kävelemistä ilman aamutossuja täällä). Matot on olleet rullalla keittiön nurkassa syyskuusta, muuten matossa olisi extra-kuviointina miljoona tassunjälkeä. Hiekka ei lopu, vaikka kuinka pyykkäisi tassuja aina sisälle tullessa. Lisäksi Turre tuntuu olevan todella tehokas vektori heinien siemenille. Niitä on koko ajan sohvalla, sängyssä, vesikupissa ja tietenkin lattialla.

Me vaadimme lunta ja pakkasta! Mielellään pian. Ihanat, supertyylikkäät Manmatin vetovaljaatkin saapuivat tänään postissa. Turha ehkä edes toivoa, että tänä talvena päästäisiin harrastamaan koirahiihtoa, tai vetämään Aava-kultaa pulkassa. Täytyy sitten vaan harrastaa koirajuoksua uusilla, paljon entistä hienommilla valjailla. Pitäisköhän mun hakea ensi vuodeksi opettajan sijaisuuksia pohjoisesta? Voitaisiin hiihdellä Turren kanssa kaikki illat pitkin poikin Utsjokea... Alkaa olla niin ikävä talvea (voi kyllä olla, että jos oikeasti lähtisin kauas, mulla olisi kamala ikävä koko ajan tänne ;).  Onneksi joululoma alkaa torstaina! Ajattelimme vetäytyä talviunille kolmeksi viikoksi.

ps. Olin perjantaina kuuntelemassa Johannan Tammialan luentoa koirien rauhoittavista signaaleista ja laumakäyttäytymisestä (oli muuten hyvä luento, suosittelen). Luennolla kerrottiin, että koirille voi tulla toinen (!!) uhmailukausi parivuotiaana. Noniin, great, ettei elämä vaan olisi koskaan helppoa, tyyntä ja rauhallista. Sitä siis odotellaan seuraavaksi.