(c) Rita Kadike Skadina

 

Balttian Voittaja kisoihin, jotka pidettiin lokakuun viimeisenä viikonloppuna Riikassa, oli tänä vuonna ilmoitettu vain kahdeksan perroa, joista vain kaksi oli uroksia. Tikkis oli ainoa valioluokan uros ja voitti avoimen luokan uroksen, valioituen Latvian valioksi ja samalla kotiin tuli toki myös Balttian Voittaja -titteli. Parhaan nartun valinta oli tiukka ja tuomari mietti valintaansa kauan. Tittelin vei lopulta Aquagruatz Chablissima ja oma suosikkini Lupe (Z. Gloria) jäi tällä kertaa kakkoseksi. Upea oli toki voittajanarttukin, lämpimät onnittelumme heille! ROP-kisankin Tikkis voitti, ja mamma meni jo tässä vaiheessa ihan onnesta sekaisin! Vau! Tikkis pääsi näin ollen jatkamaan vielä isoon kehään Ninan handlaamana. Sieltäkin sijoitus oli aivan upea, RYP-3!! Komeesti se siellä palkintopallilla pönöttää, niinkuin kuvasta näette! Emännällä on edelleen matkaa tällaisiin handlaustaitoihin,  mutta onneksi on ihania ja ystävällisiä ihmisiä olemassa, jotka auttavat tarpeen tullen. Kiitos ja halaukset vielä tätäkin kautta MarikaS:lle ja Ninalle avusta Riikassa!

Riika osoittautui kaupunkina pieneksi pettymykseksi. Neuvostohenki eli aika vahvana arkkitehtuurissa edelleen, Riikan vanha kaupunki ei ollut läheskään niin tunnelmallinen kuin esimerkiksi Tallinnan vanha kaupunki, ja kokonaisuutena kaupunki vaikutti yllättävän pieneltä. Paikallisten englanninkielen taito oli melkoisen heikkoa. Onneksi hotelli, jossa majoituimme (ilman koiria valitettavasti) oli hieno, vaikka palvelu olikin melko tylyä. Ruoka ravintoloissa ja erityisesti pizza (ja jälkkärit :P) ChiliPica-ravintolassa oli herkullista, melkein yhtä hyvää kuin PizzaHutissa, suosittelen! Riikan kulttuuritarjontaan emme valitettavasti ehtineet tutustua, ja shoppailukierroskin jäi lyhyeksi, kun löysimme vain yhden isomman kauppakeskuksen kävelyetäisyydeltä hotellilta. Kesällä kaupunki ja kaupungin liepeillä olevat uimarannat olisivat varmasti mukavampi matkailukokemus. Ankeana tihkusateisena marraskuisena päivänä juuri mikään kaupunki ei ehkä pääse näyttämään parhaita puoliaan.

 

 

Tässä vielä yksi hyvä syy lisää, miksi näyttelyturkista olis ihan kiva päästä lähiaikoina eroon. Ihanaa, että lunta on jo täällä varmaan yli parikymmentä senttiä, mutta koiran liikkuminen pitkillä lenkeillä muodostuu melko haasteelliseksi tällä turkilla. Lumipallot jaloissa on niin tiukassa, ettei niitä saa kesken lenkkiä käsin oikein irroteltua eikä tämmösillä bootseilla pysty enää kunnolla liikkumaan. Ei ole tehty vesikoiran turkkia ihan näihin pohjoisiin oloihin sopivaksi! Onneksi turkki lähtee kuukauden sisällä, ja näyttelyitä  mietimme ehkä seuraavaksi sitten vasta joskus ensi kesänä