Ja hyvää kuuluu ! Syksy on ollut ihana lämmin, eikä ole oikeastaan vielä edes tuntunut kovin syksyiseltä. Kertaakaan ei olla kastuttu tai paleltu lenkillä. Tictacin kanssa ollaankin lenkkeilty paljon, ja aloitettu jo yhteiset (toistaiseksi vielä lyhyehköt) juoksulenkitkin. Kyllä siitä vielä maratontreenikaveri tulee Lenkin jälkeen ollaan lysähdetty lattialle avaamaan turkkia. Tuskaa emännälle (joka ei tiennyt tätä ennen, että vesikoiran turkkia pitää hoitaa mitenkään muuten kuin leikkaamalla ), mutta Tiksi ei valita eikä protestoi. Parin viikon päästä Tiksi lähtee valloittamaan Slovakiaa, joten paineet on melkoiset. Lupaan tarjota ruokaa ja juomaa kaikille, jotka tulevat turkkitalkoisiin meille. Lääniä ja kiharoita riittää!

Koiramaista ohjelmaa onkin syksyksi buukattu kalenteriin jo melkoisesti. Ensi viikonloppuna mennään yhdelle vesikoiraleirille, seuravana toiselle. Maailmanvoittajan lisäksi Tikkis on ilmoitettu Hyvinkäälle erkkariin ja Turun näyttelyyn. Messareihinkin pitäisi muistaa ilmoittautua. Kaisa Hilskan tokokurssi alkaa kuukauden päästä. Sitä ennen pitäisi yrittää opettaa tolle karvalankamatolle jotakin liikkeitä kotonakin. Osaa se sentään jo istua, mennä maahan, olla muutaman sekunnin paikallaan ja tulla sivulle. Noudon harjoittelu tökkii, ja maasta noustaan istumaan metrin pompun kautta. Tie tottelevaisuusvalioksi on vakiolukemistossa iltaisin (sinne tähdätään, tottakai )

Vielä muutama syksyinen kuva Tiksistä:

Kaahailua metsäpolulla

Söpöstelyä

Söpöstelyä II (on sillä silmätkin, vaikka pompulasta huolimatta niitä ei näy!)

Kaahailua futiskentällä. On se niin iloinen, ihana, kiltti, kaunis  ja kultainen <3