Lomailun lisäksi ollaan me kesällä vähän treenailtukin.

Jälkeä

Heinäkuussa Tikkis loukkasi mökin pihalla kauheeta vauhtia kaahatessa takajalkansa anturan. Eläinlääkärireissuhan siitä varmuuden vuoksi tuli tulehdusvaaran välttämiseksi, ja niinpä jalka oli viikon verran paketissa. Samalla tuli Kouvolan Univet-asema siis testattua ja oikein mukavaksi todettua. Kiitos suosituksista Ulla & Kirsi! Jalkapaketista huolimatta kun mökillä oltiin, mun oli aivan pakko vetää pari jälkeä helppoon maastoon mökin taakse. Varsinkin kun koira alkoi melkein viikon pakkolevon jälkeen kiipeillä seinille siinä määrin, että jotain rauhallista aktiviteettia oli pakko emännän ja koiran hermojen säilyttämiseksi keksiä. Erityisen iloinen olen Tikkiksen suorituksesta jäljellä, jonka pituudeksi tuli lopulta noin kilometri. Jäljelle sisältyi myös yksi tien ylitys. Kaikki kuusi keppiä löytyi ja nousi hienosti! Tikkis teki hidasta, mutta erittäin tarkkaa työtä. Vau!

 

Leikkikoulutusta

Kun tassu saatiin kuntoon, oli edessä Pariisin matka, mutta sitä ennen saimme osallistua Tarun järjestämään vireleikkikoulutukseen. Kiitos!! Ihan uusia ajatuksia koiran leikittämisestä sain tämän koulutuksen myötä. En ole ihan varma ymmärsinkö ihan kaikkea, mutta ainakin Tikkis leikki paremmin ja aktiivisemmin kuin ehkä ikinä. Ideana kai oli, että koiran kanssa leikitään aktiivisesti. Lelua pidetään koko ajan liikkeessä (saalis liikuu!). Hyvä idea oli sitoa lelu, joka voi olla vaikka farkun lahje, vanhaan hihnaan, ja sillä tavalla saa sekä etäisyyttä koiraan (jotta en painostaisi herkkää koiraa!) että lelun paremmin liikkumaan. Ennen leikin aloittamista voi käyttää hetsaussanaa, jotta koira myöhemmin syttyisi pelkästään tästä sanasta (meillä "missä"). Jossain vaiheessa leikkiä koiran pitää saada saalis kiinni,  mutta senkin jälkeen leikki jatkuu, itse pysyen koirasta ja lelusta parin metrin etäiyydellä, edelleen liikkeessä pysyen. Lopuksi koiran voi antaa kantaa lelun pois kentältä, esimerkiksi autoon treenien jälkeen. Muista kehua koiraa, kun se leikkii hienosti!  Lelusta ei saa ottaa kiinni eikä pakottaa oiraa irrottamaan lelusta, vaan odottaa rauhassa, että koira irroittaa lelusta. Patoamisjuttuja en vieläkään ihan ymmärrä, siihen tarvittais toinen koulutussessio. Joka tapauksessa tätä saalisleikkijuttua (tai jotain sen tyylistä ;) ollaan käytetty nyt menestyksellisesti tokotreeneissä. Vire on pysynyt hyvänä kokeenomaisissakin treeneissä, joissa siis palkkalelu on odottanut kentän laidalla.

 

Karhuherra Paddington Pariissa

Heti tämän koulutuksen jälkeen Tiktakkinen olikin viikon verran automatkalla pitkin Eurooppaa, määränpäänä oli World Winner- ja French Championnat-näytelmät. French Championatissa Tikkis veti potin kotiin olleen ROP. Näyttelyssä elettiin kuitenkin sellaisessa käsityksessä, että mitään titteliä ei ko. näyttelystä ollut ennakkotiedoista poiketen jaossa, mutta Suomen Kennelliitto on kuitenkin nyt jälkeenpäin päättänyt, että Ranskan Voittaja-titteli voidaan tämän näyttelyn myötä kirjata suomalaisille koirille. Hyvä niin, tosin arvostelulippulappunen on kuulemma jossakin kadoksissa, joten saa nyt nähdä onko titteliä koskaan tulossa vai ei... Maailmanvoittajanäyttelyä katselemaan lensimme itsekin paikalle. Sieltä se mamman mussukka löytyi, ja ilo oli molemminpuolin aika rajaton, kun toisemme kohtasimme Maailmanvoittaja-näyttelystä ei kovasta kannustuksesta huolimatta muuta menestystä tullut kuin valioluokan 4.-sijoitus. Voittajauros oli meidän silmiin melko jännittävä valinta, mutta nartuissa onneksi tuomari tajusi jo rodusta jotakin, ja valitsi oikein hienon voittajakoiran. Pariisi muuten oli matkakohteena meidän mielestämme oikein kiva kulttuurikohde, tosin turisteja oli järjettömästi joka paikassa. Versaillesin linna ja Luxemburgin puisto olivat meidän suosikkeja. Ruoka oli pääsääntöisesti hyvää ja viini edullista Viisi päivää oli kuitenkin mielestämme aivan riittävän pitkä aika Pariisin kaupunkilomaan, ja seuraavalla kerralla, jos Ranskaan vielä suuntaan, kohteena on varmasti Etelä-Ranska, josta pidin paljon enemmän kuin Pariisista.

 

 

 

Pariisissa näkyi hyvin vähän koiria.

 

 

Agilityä

Agilityharjoituksia jatkettiin melkein kuukauden tauon jälkeen taas, kun päästiin Suomen ja Pariisin lomilta Ruotsin kotiin. Björkstadens hundklubb järjestää kivoja pienimuotoisia avoimia agilitytreenejä aina tiistaisin, ja niissä ollaan oltu nyt mukana. Treeneissä on hirmu kiva ja rento fiilis, joten mattekaan ei paineistu yhtään, ja kaikilla on hirmu hauskaa! Tämän viikon treenit pitää painaa muistaa, sillä ekaa kertaa ehkä ikinä (?) Tikkis meni koko 18 esteen radan mielettömällä vireellä ja vauhdilla! Matte oli aivan död tämän juoksuharjoituksen jälkeen , mutta niiiin mielettömän iloinen, kun meillä oli molemmilla niin hauskaa. Ei rata todellakaan täysin puhtaasti mennyt, mutta kontaktit on upeita, vauhti oli hurja, ja mä muistin koko radan alusta loppuun asti! Monta hyvää juttua! Tässä rata (joka toki oli helpohko, mutta silti!).