Perjantaina päästiin ekaa kertaan TicTacin kanssa oikeisiin treeneihin, ja vielä sisälle agilityhalliin. Luennolle ei valitettavasti ehditty mukaan, mutta onneksi päästään mukaan edes tällä ja ensi viikolla käytännön harjoituksiin (kun se pidempi Hilskan kurssikin harmillisesti peruuntui meidän osalta).
Luoksepäästävyysharjoitus: Treenit alkoivat ihan lupaavasti. Kurssin vetäjät, Saila ja Sanna tekivät ensin luoksepäästävyysharjoituksen, joka sujuikin oikein mallikkaasti. En usko, että Tikkiksen kanssa tulee koskaan olemaan mitään vaikeuksia luoksepäästävyyden kanssa 
Ja vielä Sannan ohjeistuksia luoksepäästävyysharjoitukseen: Varaa vasempaan käteenn reilusti nameja, joita voi syöttää jatkuvalla syötöllä "tuomarin" lähestyessä. Pitkittäin leikat tu nakki toimii tosi hyvin. Pikkuhiljaa pidennetään sitten namin/lelun antoväliä. Kiinnittäkää myös huomiota koiranne istuma-asentoon, ryhdikäs ja oikeassa kohdassa, ettei jalat retkota sinne tänne (antaa paremman yleisvaikutelman)!
Paikallamakuu: Toisena harjoituksena tehtiin paikallamakuutreeni. Tikkis osaa aika hyvin mennä sivulta maahan ilman käsimerkkejäkin. Paikallaolo tehtiin kokeenomaisesti (koirakot rivissä), mutta itse kävin palkkaamassa aina välillä maassa makaavaa koiraa. Välimatkan pidin aika lyhyenä ja ajan myös. Hyvin kuitenkin meni. Kohta voitaneen siirtyä jo vähän pidempiin matkoihin ja aikoihin paikallamakuuharjoituksissa. Ainoa ongelmakohta on, että Tikkis kellahtaa helposti maahan mennessään lonkan päälle makaamaan, ja näyttää todella tylsistyneeltä. Sannalta saatiinkin hyvä vinkki siihen, että koira olisi paremmin hereillä paikallamakuussa. Mä olen tottunut palkkaamaan koiraa paikallaolosta aina namilla, en koskaan lelulla (koska Turre olisi nostanut lelusta niin kovat kierrokset, ettei se olisi jäänyt maahan makaamaan millään lelun nähtyään). Tikkiksellä sen sijaan lelupalkkausta pitää käyttää ehkä tässäkin liikkeessä. Harjoituksessa koira jätettiin maahan makaamaan, mutta lelu vietiinkin muutaman metrin päähän koirasta. Kun koiran luokse palattiin, se vapautettiin lelulle. Tikkis ei ehkä pelkästä lelusta vielä niin innostunut, mutta kun lelupalkalle mentiin yhdessä riehumaan, niin seuraavassa paikallamakuussa sen ilme ei ollut enää ollenkaan niin flegmaattinen kuin aluksi. Tätä pitää käyttää treeneissä itsekseenkin harjoitellessa.
Sannan ohjeistus paikallamakuun opettamiseen: Ensimmäinen asia paikalla makaamisessa on sivulta maahanmeno. Paras on, jos koira osaa mennä maahan liikuttaen pelkästään etutassujaan eteen/alas takajalkojen pysyessä paikallaan. Tekniikaltaan oikeanlaista maahanmenoa voi treenata niin, että koira istuu edessänne kuono teihin päin. Siitä namin avulla houkutellaan maahan ja kyynärpäiden osuessa maahan "maahan" käsky (tai mitä ikinä käytätte). Pikkuhiljaa sitten häivytetään namiapu, esim. 10 toistoa namilla ja käskyllä, sitten heti perään pelkkä käsky. Usein koira jo tarjoaa samaa toimintoa, eli menee maahan pelkästä käskystä. Tästä edetään sitten pikkuhiljaa siihen, että koira on sivulla istumassa. Varsinaista kestoa paikalla makaamiseen haetaan varovasti. Parempi olisi, ettei koira IKINÄ pääsisi nousemaan paikallamakuusta. Näin sille muodostuu yksi ainoa tapa suorittaa liike. Pikkuhiljaa siis kestoa. Jos paikalla makaaminen on koiralle tylsää, voidaan sitä motivoida namin/lelun avulla. Jätetään koira maahan ja viedään nami/lelu koiran nähden vaihtelevien matkojen päähän. Alussa riittää, että palataan heti koiran sivulle ja vapautetaan se siitä palkalle (koiran ei välttämättä tarvitse nousta istumaan). Harjoitusta vaikeutetaan niin, että koira joutuukin hetken odottelemaan ennen vapautusta ja se voidaan myös pyytää perusasentoon istumaan ennen vapautusta.
Seuraaminen: Kolmas harjoitus olisi ollut seuraaminen, mutta tässä vaiheessa Tikkis alkoi paineistua koirien haukunnassa agilitykentällä ja muista koirista ylipäätään niin paljon, että yksinkertaisimpienkin käskyjen tottelemisesta tuli ihan ylivaikeaa. Tikkis osaa oikeesti hyvin tulla sivulle, mutta hallissa sekin oli aivan ylivoimaista, seuraamisesta puhumattakaan. Lopputunti sitten vaan leikittiin ja riehuttiin kentällä, ja yritin saada Tiktakin huomion muhun muista koirista. Oli jännä huomata, että paineistuessaan Tikkis jotenkin lamaantui ja "nukahti". Tikkis näytti ihan rauhalliselta, mutta se pyrki maahan, alkoi haistella (sijaistoimintoja?), jähmettyi ja vaikutti vähän niinkuin rusakolta, joka laittaa pelottavassa tilanteessa päänsä pensaaseen. "Jos mä olen ihan hiljaa melkein hengittämättä tässä maassa makaamassa, niin tää jännittävä tilanne menee varmaan ihan kohta ohi".
Sannan ohjeistukset seuraamiseen:
Seuraamisessa on tosi monta osiota. Paras on opettaa seuraaminen alusta asti oikein, ainakin jos haluaa jatkaa alokasluokasta eteenpäin. Seuraamista nimittäin riittää kaikissa luokissa ja sen arvostelu tiukentuu koko ajan ylospäin mentäessä! Alla harjoituksia seuraamisen eri osioihin:
Sivulle tulo
Nopea ja oikeaan kohtaan päätyvä sivulletulo on ensimmäinen vaatimus. Tätä on helppo hioa sen jälkeen, kun koira jo osaa tulla käskyllä sivulle. Pyydetään koira istumaan eteen ja siitä käskyllä sivulle, jos suoritus täyttää vaatimukset, heti vapautus ja palkkaa. Jos ei täytä, käännytään koiran eteen ja pyydetään uudestaan sivulle. Jos ensimmäinen suoritus oli hyvä, namin tai hetken leikin jälkeen pyydetään koira taas sivulle jne. Tavoitteena on siis leikkiä "sivulle-palkka-sivulle-palkka-sivulle" leikkiä, jossa koiralle saadaan vauhtia itse sivulletuloon. Huonot suoritukset jätetään vain palkaamatta.
Seuraaminen suoraan
on vaikeaa!! Koira lähtee hirmuisen helposti poikittamaan, jätättämään jne... Kiinnittäkää alusta asti huomiota omaan asentoonne, selkä suorassa, katse eteenpäin. Ei katsota koiraa, vaan pyydetään avustaja merkkaamaan palkitsemiskohdat (yksin treenatessa täytyy vaan yrittää katsoa silmäkulmasta...). Namipalkkaa vasempaan käteen niin pitkään, että saadaan koiralle oikea seuraamiskohta (lapa ohjaajan jalan kohdalla). Namikättä ruvetaan sitten pikkuhiljaa häivyttämään ensin nostamalla se muutamaksi sekunniksi ylöspäin ja taas koiran nokan eteen ja pikkuhiljaa pidentäen sitä aikaa, että nami ei ole koiran nenun edessä. Käskysana sanotaan aina kun koira saa namin, eli on oikeassa kohdassa. Voidaan joko aloittaa muutamalla askeleella kerrallaan, niin että koira on varmasti koko ajan oikeassa kohdassa. Toinen tapa on lähteä koiran kanssa kävelemään eteenpäin ja palkita aina silloin, kun kohta ja kontakti on hyvä -> oletetaan, että koira aluksi seilaa "väärä kohta-oikea kohta-väärä kohta", mutta hakeutuu pikkuhiljaa pidemmiksi ajoiksi oikeaan kohtaan, koska ainoastaan siitä tulee palkka.
Seuraamisen käännökset
on hajoiteltava erikseen. Toisilla koirilla hyvät käännökset tulevat luonnostaan, useimpien kanssa niitä pitää erikseen harjoitella. Tavoite siis on, että koira kääntää käännöksessä peppuaan, eikä kulje kulmaa suorana tönkkönä. Käännöksiä on helppo harjoitella paikallaan, koira sivulla perusasennossa. Käännytään itse paikallaan vuorotellen koiraan päin, vuorotellen koirasta poispäin ja ohjataan vasemmassa kädessä olevalla namilla. Tavoite on, että koira oppii kääntymään peppuaan kääntämällä, ei niin, että se hyppää ohjaajan kääntyessä pois sivulta ja palaa siihen käännöksen jälkeen. Jos tämä ei onnistu heti, voidaan sama harjoitus tehdä kaarevalla uralla.
Sannan ohjeistukset: Tässä liikkeessä tarvitaan seuraamista, eli kokonaista liikettä voidaan treenata vasta kun seuraaminen on kunnossa. Maahanmenokäskyä voidaan kuitenkin harjoitella erikseen. Käskyn kannattaa olla eri kuin sivulta maahanmenossa, koska liike on koiran kannalta erilainen (istumasta maahanmeno vrs. neljältä jalalta maahanmeno). Oikeata tekniikkaa ja käskyä voi harjoitella niin, että koira on edessäsi. Aluksi ohjaat sen seisomasta maahan namilla ja sanot käskyn kyynärien koskettaessa maata (takapää voi alussa jäädä ylös, se ei haittaa). Samalla tavalla kuin istumasta maahanmenon treenauksessa tehdään sarja namilla ja käskyllä ja koitetaan, jos koira menisi sitten "tottumuksella" pelkästä käskystä. Koiran osatessa käskyn voidaan käskyä vahvistaa ja nopeuttaa leikillä "maahan-palkka-maahan-palkka" jne. Eli koira on edessäsi, annat käskyn maahan, jos menee hyvin ja oikealla tekniikalla, lentää namipalkka ja taas uusi käsky (mahdollisuus saada palkka) jne, jos tekniikka on huono, ei palkkaa, vaan koira houkutellaan seisomaan ja yritetään uudelleen. Pikkuhiljaa muutetaan harjoitusta niin, että koira on ohjaajan sivulla. Voidaan myös kävellä paikallaan käskyä antaessa, jotta koira oppii heti siihen, että ohjaaja liikkuu käskyn aikana.
Turun vesikoirien tokotreeneihin osallistuivat Maija&Charo&Rufus, Sanna&Luru&Zia, Maria&Touko, Milla&Pinja ja Saila&Lillis (Birgitta&Fari ja allekirjoittanut puuttuvat kuvasta). (Miten ihmeessä koirakot ei nökötä tässä kuvassa yhtä hienosti suorassa rivissä kuonot kohti kameraa kuin Suomen tokoparhaimmisto Koiramme-lehdessä? )
(21.11. LISÄTTY SANNAN KITTAMAAN OHJEISTUKSIA LIIKKEIDEN OPETTAMISEEN. KIITOS SANNA IHAN LOISTAVISTA KIRJALLISISTA JA SUULLISISTA OHJEISTA JA KIVOISTA TREENEISTÄ!)
Kommentit