Heinäkuussa ollaan keskitytty lomailemaan ja nauttimaan elämästä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että mennyt vuosi on ollut monella tapaa ehkä onnellisinta aikaa elämässäni ikinä. Koko lauma on viihtynyt aivan erinomaisesti täällä pohjoisessa. Niin tiukasti symbioosissa taidamme elää, että saa nähdä kuinka vaikeaa paluu Suomeen tulekaan olemaan (ja kuinka nopeasti lauman puuttuva jäsen saadaan keinolla tai toisella taas muun lauman kanssa samaan kotiin ;). Onneksi Finncom-lentoyhtiö on ilmeisesti kuullut rukouksemme ja avaa sopivasti juuri elokuussa suoran lentoyhteyden Etelä-Suomesta tänne toisen kodin nurkille. 

Olemme tutustuneet vuoden aikana aivan ihaniin ihmisiin ja harrastuskavereihin, joita tulee iso ikävä!

<3 Rocky (+matte Hanna) <3, våra kära agility- och spårkompisar. Kommer att sakna er massor!!!

Olen melko varma, etten ikinä tule asumaan yhtä kauniissa kaupungissa tai kaupunginosassa kuin nyt! On aivan uskomatonta, että 100 metrin päässä on järvi, joka on jokaiseen vuodenaikaan ollut aivan uskomattoman kaunis. Järven ympäri menee juuri sopivan pituinen kympin lenkki, ja lenkkipolku kulkee aivan järven rantoja pitkin. Järven toisesta päässä on talvisin koirahiihtolatu, jota jopa lumetetaan, jos lunta ei muuten ole tarpeeksi. Takapihalta alkaa tähän aikaan vuodesta mustikkametsä, josta saa vartissa kerättyä piirakkamarjat. Kun jälkimetsä alkaa kirjaimellisesti ulko-ovelta, on ihan vaan emännän saamattomuutta, jos ei jaksa vetää jälkeä vaikka joka päivä!

Aivan uskomatonta, kuinka monta henkeäsalpaavan kaunista aamua jokaiseen vuodenaikaan ja koko tähän vuoteen on mahtunut! Tätä kirjoittaessa minulla on takaovi auki, ja kuulen kuikan huidot järveltä.

Lisää upeita lenkkimaastoja löytyy aivan kivenheiton päästä. Toinen (just sopivan mittainen viikon piiitkälle peruskestävyyslenkille ;) lempparilenkki kulkee pitkin Umeälven rantoja. Ensin läpi "Ö":n (jolla myös UBHK:n agi-ja pk-kentät sijaitsevat) kohti keskustaa, aivan joen rantoja pitkin kulkevia polkuja ja teitä pitkin tietenkin, sitten sillan yli kohti keskustaa ja takaisin kohti kotia joen toista reunaa pitkin. Lähes koko lenkin ajan saa ihailla vaihtelevia maisemia, ja mikä parasta, koiran voi dipata useammassakin kohtaa jokeen, jos on lämmin sää :) 

Lähellä ja vähän kauempana kotoa on merkittyjä ja merkitsemättömiä eripituisia vaellusreittejä niin paljon kuin vain jaksaa kulkea! Melkein joka viikonloppu ollaankin jossain retkeilemässä käyty, melkein ympäri vuoden. Tänä kesänä ollaan pariinkin otteeseen käyty ihailemassa Höga Kustenin maisemia Örnsköldsvikin eteläpuolella Skuleskogenin luonnonsuojelualueella. Varmasti tähän astisista vaelluksista fyysisesti rankin, mutta maisemiltaan aivan huippu! Suosittelen lämpimästi! Keskikesän vaelluksia on haitannut jonkun verran huippurunsas hyttyskesä, joka onneksi tuntuu jo jonkin verran helpottaneen. Suunnitelmissa on tänä kesänä ehtiä vielä ainakin Holmönin saarelle, joka on ollut jokakesäinen perinteinen päiväretkikohde. Holmönin väitetään olevan "Sveriges soligaste ö",  mutta me olemme onnistuneet saamaan vähintään rankan sadekuuron niskaamme joka retkellä. Säät ovat muuten suosineet meitä tänä kesänä aivan upeasti. Rankimmat helteet eivät onneksi ole tänne pohjoiseen yltäneet, ja olemme saaneet nauttia mukavista vähäsateisista ja aurinkoisista kesäkeleistä.

 

Skuleskogens nationalpark: Samalle noin 15 kilometrin reitille mahtui tiukkoja nousuja, "Slättdalskrevan", monenlaisia upeita maisemia, kilometritolkulla hiekkarantaa ja jopa majavahavis! Aivan uskomaton paikka, kannattaa tulla kauempaakin ;)

 

Ihmisillä on täällä minusta hyvä asenne koiran kanssa harrastamiseen. Tärkeintä on, että on kivaa koiran kanssa, kilpailla voi jos tahtoo, mutta se ei missään nimessä ole pääasia tai edellytys mihinkään harrastukseen osallistumiselle. Jokainen on yhtä tervetullut agilityyn tai vaikka jälkimetsään, oli sitten aloittelija, sunnuntaiharrastaja tai jo aivan huipulla.

Tomtebo:n kotia on nyt jo ikävä, enkä täältä pois muuttaisi, jossei työtilanne siihen pakottaisi. Onneksi syksyssäkin on paljon mukavia ja jännittäviä asioita ja tapahtumia tiedossa, joten pää pystyssä nautimme vielä jäljelläolevista lomaviikoista, pakkaamme sitten autoon vain tärkeimmät ja otamme suunnan kohti etelää! Jäljelläolevista vaihtoehdoista Turkuun muutto oli kuitenkin ehdottomasti paras, siellä on monta rakasta ihmistä ja harrastusta lähellä, vaikkei maisemat Härkämäessä ehkä ihan tätä luokkaa olekaan kuin täällä nykyisillä kotihoodeilla ;)