Blogin päivittäminen on jäänyt, kun työ verottaa vapaa-aikaa aivan liikaa! Samalla on jäänyt myös aktiivinen harrastaminen surkean vähälle. Syksyllä käytiin Veikkolan kukkahattutädin kurssilla tasan yhden kerran, kun omistajan hermorakenne ei kestänyt tädin lässytyksiä. Sen jälkeen virallinen harrastaminen onkin jäänyt kokonaan. Lähinnä ollaan keskitytty metsälenkkeilyyn, canicrossailuun, pitkästä aikaa tänä talvena taas koirahiihtoon, kotitokoiluun, temppuiluun (Turre osaa jo seistä etutassuillaan seinää vasten!) ja esineruutuihin metsässä.

Viime sunnuntaina satuttiin olemaan sunnuntaina pääkaupunkiseudulla ja päätin lähteä häröilemään Zorrazo-treeneihin, kun Marikakin oli tulossa paikalle. Todellista häröilyä ja sinkoilua se sitten olikin, kunnes Marika otti ohjat käsiinsä. On se näimmä niin helppoa, kun sen osaa! Marikalta ja Nooralta saatiin taas hyviä vinkkejä arkea ajatellen.

Treeneistä jäi kuitenkin taas moni asia mietityttämään. Eniten se, että miksen mä saa Turrea hallintaani ja rauhoitettua joka tilanteessa vieläkään, vaikka näimmä se on kuitenkin teoriassa mahdollista?! Siksi päätin viedä Turren epäviralliseen luonnetestiin Järvenpäähän Peetsan opeilla koiria kouluttavalle ja testaavalle Emilia Rainetojalle. Itseä jännitti, että mitä testissä selviää, mutta se meni yllättävän hyvin. Testissä on samoja juttuja kuin virallisessakin luonnetestissä.

Ensimmäisellä rastilla oli rämisevä peltitynnyri. Kun kävelimme tynnyrin ohi, tynnyriä kiskaistiin, jolloin se piti kovaa räminää. Itse pelästyin kolinaa kovasti, mutta Turre ei. Turre lähinnä katsahti sivusilmällä tynnyriä ja jatkoi saman tien haistelua. Kun kävelimme uudestaan tynnyrin ohi, Turre kävi tyynesti haistelemassa tynnyriä ja nostamassa jalkaa tynnyrillä :D

Seuraava rasti oli pahvinen haalariukko, joka vedettiin pystyyn, kun kävelimme sitä kohti (virallisessa luonnetestissä ylös nykäistävät haalarit). Turre hiukan säpsähti, ja haukahti muutaman kerran, mutta tuli nopeasti katsomaan ja haistelemaan maassa makavaa haalariukkoa. Tämän osion perusteella taistelutahtoakin löytyy, sillä ukon vaarattomaksi todettuaan Turre alkoi repiä ja retuuttaa ukon lippistä ja haalarin hihoja.

Viimeinen rasti olikin selkeästi pelottavin. Seisoimme paikallamme ja meitä kohti vedettiin kelkkaa, jossa istui "ukko". Turre haukkui kunnolla ukkoa ja hypähteli kauemmas. Kun kelkka pysähtyi, kävimme katsomassa läheltä kelkkaa. Turre murahti muutaman kerran, mutta tuli aika nopeasti haistelemaan kelkkaa ja "ukon" hihoja. Kun kävelimme kelkan ohi uudestaan, Turre haukahti vielä muutaman kerran häntä pystyssä.

Testin mukaan Turre on kohtuullisen kova koira. Emilian mukaan Turren hermoissa ei ole vikaa, eikä Turre ole aggressiivinen. Sekin olisi hänen mukaansa selvinnyt testissä. Turre ei ole myöskään erityisen puolustushaluinen minun suhteeni. Olen samaa mieltä, lähinnä Turre on huolestunut omasta nahastaan, jos jotain uhkaavaa tulee kohdalle.

Emilian mukaan meillä on kuitenkin jonkinlainen johtajuusongelma. Turre käveli ennen ja jälkeen testin hihna jokseenkin kireänä mun edellä. Sovimme siis Emilian kanssa kolmen kerran  (melko suolaisen hintaisesta..) kurssista Koirakorjaamossa. Tunneilla puututaan johtajuusjuttuihin, eroahdistukseen ja myös Turren suhtautumiseen vieraisiin. Tavoitteena on myös, että kurssin jälkeen Turre tulee missä tahansa tilanteessa kutsuttaessa heti luokse. Yritän olla avoimin mielin ja noudattaa kaikkia annettuja ohjeita. Täytyy tosin tunnustaa, että huomioimattomuuskausi, joka aloitetaan jo tänään, ehkä hiukan arveluttaa... En juurikaan huomioi Turrea kotona sisällä muutenkaan, joten pelkästään huomioimattomuusjakso ei varmasti tee meitä autuaiksi. Eniten odotan konkreettisia ohjeita eri tilanteisiin. Jännittävää samalla vertailla eri kouluttajien koulutusmetodien taustafilosofioita ja käytännön toimintamalleja. Kaisa Hilskan "sitä saa mitä vahvistaa" -teoriasta Emilian johtajuusteorioihin... Ehkä mä yritän muodostaa tässä kevään aikana jonkun ihan oman hybriditeorian näistä, joka toimii just Turrelle!