ZORRAZO-leiri 26.-27.9.

Zorrazo-leiri järjestettiin Huittisissa Hiidenhelmessä. Hiidenhelmi sijaitsee jokseenkin keskellä ei mitään, maaseudulla. Paikka oli melkoisen rapistuneen ja nuhjuisen oloinen ja treenimaastot olivat reilun automatkan päässä majoituspaikasta, mikä oli mielestäni hiukan ikävä lähtökohta koiraleirille. Itse leirin järjestelyt sujuivat kuitenkin hienosti, ja leiristä jäi hyvä mieli. Oli kivaa päästä kokeilemaan erilaisia koiraharrastuksia Tikkiksen kanssa, ja samalla sain tutustua uusiin ihmisiin ja koiriin Nyt ei ehkä tarvitse pelätä seisovansa ihan orpona näyttelykehän laidalla!

Lauantaina päästiin kokeilemaan agilityä Nooran opastuksella. Kokeilimme keppejä, putkea, kontaktiestettä ja hyppyesteitä. Ei TicTac (eikä emäntä) nyt ehkä mitenkään älyttömän liekeissä ollut agilitystä, mutta toisaalta se olisi itsellekin ihan uusi laji. Saa nähdä, ehkä me joskus kuitenkin mennään jollekin agikurssille

Heidi ja Marita pitivät vielä lauantaina tehokkaat tokotreenit. Treeneissä korostettiin erityisesti sivulla oloa ja sen merkitystä koko tokosuorituksessa. Sivu-käsky olikin ensimmäinen asia, jonka Tikkikselle opetin, joten tiivis perusasento on ihan ookoo hanskassa jo nyt (ei se tosin luoksetulossa tule sivulle, vielä...). Lisäksi saatiin ohjeita seisomisen treenaamiseen taaksepäin suuntautuvalla lelupalkalla, mutta mä taidan kuitenkin opettaa seisomisen namipalkalla samaan tyyliin kuin ensimmäisellekin koiralleni.

Sunnuntai aloitettiin Elinan opastuksella mejä-treeneillä ja jälkien vetämisellä. Metsään vedettiin noin sadan metrin mittaiset helpot jäljet, jotka ajettiin muutaman tunnin päästä. Tiksi haisteli alkumakausta ihan huolellisesti ja lähti jäljestämään ihan ookoo, mutta noin kymmenen metrin jälkeen into lopahti ja Tikkis kiinnostui enemmän perässä kävelevistä ihmisistä ja ruohon syömisestä kuin jäljestämisestä. Käveltiin kuitenkin jälki loppuun asti, ja hetkittäin Tiksi taas jäljesti, mutta suurimmaksi osaksi jäljestys oli aika onnettoman näköistä toimintaa.

MEJÄ-treenien lisäksi sunnuntaina yritettiin treenata myös taippareita. Noora veti raahausjäljen metsään pyyllä. Tiksi kiinnostui aluksi linnusta, mutta taas ajatus lähti harhailemaan ties minne. Ei me ihan tällä treenaamisella olla taipparivalmiita Toisaalta, eipä Tiksi ole erityisemmin osoittanut minkäänlaista riistaviettiä metsälenkeilläkään (toisin kuin edeltäjänsä... ). Harmi taippareiden kannalta, mutta eipähän toisaalta tarvitse pelätä, että se lähtisi koskaan ryntäilemään hajujen perään.

Vesikoirat ry:n leiri 3.-4.10.

Ry:n leirille ilmoittauduin alunperin Turren kanssa paimennuspaikalle. Uskon edelleen, että Turre olisi saattanut osoittaa jotakin paimennustaipumuksia. TicTac todennäköisesti joko pelkäisi kuollakseen lampaita tai kuvittelisi niitä kavereikseen, joten järkevämpää oli vaihtaa kuitenkin paimennuspuolelta MEJÄÄN. En ollut Zorrazo-leirin surkeasta jäljestysyrityksestä huolimatta vielä valmis heittämään jälkikoira-haaveita nurkkaan.

Lauantaina aamupäivällä koirakot saivat vuorotellen apuja Kaisalta yksittäisiin tokoliikkeisiin. Minusta oli mielenkiintoista seurata erityisesti ruudun harjoittelua ja taitavien koirakoiden treenejä. Valitettavasti koira istui suurimman osan treeneistä autossa odottamassa omaa vuoroaan, joka taisi kestää ehkä vartin Harjoittelimme Tiksin kanssa seiso-käskyä ja taaksepäin palkkausta namikipolla kentän laidassa. Tuntui taas siltä, että TicTacin nimi on enne. Kiharoiden alla raksuttaa aika hitaasti välillä, ennenkuin lamppu syttyy (jos syttyy ollenkaan) Hätäilyyn taipuvaiselle emännälle Tictacin kouluttaminen opettaa varmasti  roppakaupalla kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta...

Iltapäivällä vedettiin vielä jälkiä pitkin ja poikin metsiä surkeilla kartoilla. (ja taas koira odotti autossa monta tuntia).  Jälkien teko oli melkoista sähläystä, jäljentekijät törmäilivät toisiinsa, jäljet meinasivat mennä välillä ristiin, yksi jäljentekijä kävi mutakylvyssä ojassa ja verta oli paitsi maastossa niin myös vaatteissa ja käsissä. Suttaista puuhaa, eikä hermojen kiristymiseltäkään kokonaan vältytty kaiken sähläyksen keskellä (onneksi Kaisan suklaapatukka lämmitti mieltä epätoivon hetkillä ). Jäljet tehtiin laimennetulla verellä, ja melkein heti jälkien tekemisen jälkeen piti alkaa jo ajaa jälkiä, jotta se ehdittäisiin tehdä ennen pimeää. Sanna joutui opastamaan osaa jäljestäjistä, kun porukkaa oli niin paljon. Zia ja Sakke jäljestivät tosi hienosti ja tarkasti, toisin kuin Tikkitakki... Lauantaina ajettiin yksi jälki ja sunnuntaina toinen. Kummassakin alkumakaus kiinnosti ja kymmenisen metriä Tikkis työskenteli ihan ookoo, mutta sen jälkeen meni homma taas ihan läskiksi. Ei syttynyt riistavietti kummallakaan jäljellä kovinkaan vakuuttavasti. Suunnitelmissa on kaikesta huolimatta vetää Tikkikselle syyslomalla joku tosi  lyhyt jälki parilla makauksella ja kunnon loppupalkalla. Täytyy vielä yrittää jäljen ajamista ihan kahdestaan ilman häiriötekijöitä, tutussa metsässä hyvin merkityllä ja itse vedetyllä jäljellä, mieli virkeänä ilman mitään häiriötekijöitä. Jos ei lamppu syty vieläkään, niin sitten mä luovutan, ja me keksitään joku muu harrastus

Ajatuksia herättävä leiri monella tavalla. Leirillä oli hyvin erilaisia koiria ja emäntiä/isäntiä, joiden työskentelytapoja ja ajatuksenkulkua oli ihan jännittävää seurata Vesikoiria on kyllä niin monenlaisia, samoin kuin omistajia... Aina on kuitenkin mukavaa tavata uusia ihmisiä ja saada uusia ajatuksia! Kokonaisuutena leiri oli hiukan tehottoman oloinen, eikä anti ollut ehkä ihan niin valtaisa kuin odotin. Onneksi kuitenkin sää suosi suurimmaksi osaksi kummallakin leirillä. Vesisateessa olo olisi ollut ehkä aika kypsää... Osaltaan pettymyksen tunteet johtui ihan omasta koirastakin, joka ei ihan toiminut niinkuin olisi parhaimmillaan voinut. Onneksi koiraharrastuksia on kuitenkin niin valtavasti, että uskoisin, että mekin löydetään vielä se oma laji, josta molemmat on ihan liekeissä!