Tarun blogikirjoituksen luettuani (perroploki.vuodatus.net) minäkin aloin pohtia, voiko kilttiä koiraa olla olemassa. Taru on ihan oikeassa siinä, että automaattisesti koira ei ole kiltti, eikä varsinkaan perro. Omasta mielestäni suuremmalla todennäköisyydellä perro on jotain muuta kuin kiltti kuin just esimerkiksi berni. TicTac kuitenkin vastaa minun mielikuvaani lähes täydellisen kiltistä koirasta. Minun mielestäni kiltti ja ystävällinen ovat synonyymejä. Minusta lapsikin voi olla kiltti tai jotain muuta kuin kiltti. Mulla on kilttejä oppilaita (jotka on varmasti ihan jokaisen opettajan ja oppilaan mielestä kilttejä) ja ei ollenkaan kilttejä oppilaita. Suurin osa oppilaista (ja varmaan lapsista ylipäätään) on jotakin kiltin ja sen toisen ääripään välistä riippuen päivästä ja tilanteesta.

Joskus viime kesänä laivalla Turre makasi mun jaloissa ja joku pikkupoika tuli kysymään multa, että onko sun koira kiltti. Mun oli pakko vastata, että ei se valitettavasti ole, ja kohta multa alkoi valua kyyneleet silmistä. Silloin taisinkin kirjoitella blogiin pitkän ja katkeran kirjoituksen siitä, että miksei mun koirani ole kiltti ja miksei siitä koskaan tule kilttiä. Seuraavaksi kun matkustan laivalla Ruotsiin ja joku tulee kysymään saako sun koiraa silittää ja onko se kiltti, niin mä voin vastata hyvillä mielin, että kyllä, saa silittää ja joo, se on tosi kiltti. TicTac on ystävällinen kaikille ihmisille; lapsille, nuorille, keski-ikäisille, vanhoille miehille ja naisille. Jos ihminen liikkuu omituisesti, se voi olla TicTacista omituista, mutta ei se omituisiakaan ihmisiä kohtaan ole vihainen tai vaarallinen. Mun ei tarvitse ikinä, missään tilanteessa pelätä, että se käyttäytyisi uhkaavasti ketään kohtaan. Koira on tietysti aina koira, mutta TicTaciin mä luotan niin  paljon kuin koiraan ylipäätänsä voi luottaa. Silloin kun TicTac oli just tullut mulle, mä kävin Kaisa Hilskalla hakemassa ammattilaisen arviota siitä, millainen se oikeen on. Kaisa teki TicTacille luonnetestin tyyppisen tehtäväradan. Kaisankin arvio oli, että siitä voi tulla ihan hyvä harrastuskoira ja se on perusluonteeltaan todella kiltti <3 Kasvattajan kanssa käymissäni keskusteluissa olen kysellyt tosi tarkasti TicTacin vanhemmista. Ensimmäiseksi taisin kysyä, että onko ne kilttejä, ja sain myöntävän vastauksen. Isää voi kuulemma viedä vaikka koirapuistoon, se tulee toimeen kaikkien kanssa. TicTac on samoin (ainakin tähän asti) suhtautunut kaikkiin vastaan tulleisiin koiriin ystävällisesti. Se ei räyhää tai hauku, vaikka vastaantulija aloittaisi kuinka hurjan remmirähinän. Se on kohteliaan kiinnostunut nartuista, ja kaikki uroksetkin on potentiaalisia leikkikavereita. Kunpa TicTac saisi aina vain hyviä kokemuksia vieraista koirista, jotta tämä ominaisuus säilyisi! Kunpa osaisin olla TicTacin vankkumattoman luottamuksen arvoinen, ja pystyisin estämään, ettei vihaiset koirat pääse vahingoittamaan sitä henkisesti tai fyysisesti.

Minusta kasvattajalla on tärkeä tehtävä valita sellaiset vanhemmat pennuilleen, että pennuista tulee mahdollisimman suurella todennäköisyydellä kilttejä. Toisista yhdistelmistä syntyy suuremmalla todennäkoisyydellä kilttejä koiria kuin toisista. Koiralla luonne periytyy kuitenkin aika vahvasti. Valitettavasti nyt jälkeenpäin tiedän, että Turren suvussa on muitakin vaikeita koiria, jotka eivät ole ”kilttejä” ja ystävällisiä. Paitsi omistajan tarjoamalla ympäristöllä, myös perimällä on ihan varmasti vaikutusta siihen, millainen perusluonne koiralla on. Eri ihmisten mielestä hyvä koira on tietysti erilainen, mutta uskoisin, että jokainen pennunostaja haluaa perusluonteeltaan kiltin koiran. Terävä, heikkohermoinen koira ei kovin suurella todennäköisyydellä saa kilttejä jälkeläisiä. Kasvattaja ei ole ennustaja, mutta hän voi jättää käyttämättä sellaisia koiria, joiden suvussa esiintyy useammalla koiralla luonneongelmia. Kaikkia Turren sisaruksia on käytetty jalostukseen. Toivon sydämestäni, että Turre oli yksittäinen surullinen tapaus ja että näillä muilla jälkeläisillä on osunut palikat kohdalle, eikä kukaan perron omistaja joudu koskaan käymään läpi samanlaista tragediaa kuin minä. En enää syytä itseäni Turren ongelmista. Jos sillä olisi ollut alusta asti palikat kohdallaan, mä en olisi niitä saanut niin epäjärjestykseen, että koirasta saattoi tulla tietyissä tilanteissa jopa vaarallinen. Nyt tiedän, millaista on omistaa päästään terve ja kaikin tavoin kiltti koira. Ilman Turrea ei olisi nyt TicTacia, ja olen ihan mielettömän kiitollinen Marikalle hyvistä keskusteluhetkistä ja ennenkaikkea aivan mielettömän upeasta koirasta <3