Tänä vuonna ei olla vielä ehditty harrastelemaan juuri muuta kuin koirahiihtoa ja lenkkeilyä talvisessa metsässä. Emäntä koittaa tsempata pääsykokeisiin, joten sellaiset harrastukset, joita ei voi harrastaa itsekseen kotona ovat nyt tauolla hiihtolomaan asti, jotta vuorokauden tunnit riittäisivät sekä töihin, koiran perustarpeiden tyydyttämiseen että nukkumiseen. Agilityä olis ehkä kiva kokeilla joskus keväämmällä, kun KAIKKI muut agilitaa hulluna, eikä blogeissa enää muusta puhutakaan!

Emäntä on taas tänä talvena hurahtanut totaalisesti murtsikkaan (suosittelen muillekin, kaloreita palaa kevyesti semmoset 700 kcal tunnissa, eikä tunnu silti ollenkaan pahalta!) ja pakkohan se koirakin on lenkittää. Ihan mahtavaa, että hiihtämisen ja koiran lenkittämisen voi yhdistää hauskalla tavalla! Ensimmäiset hiihtotreenit vedettiin Tikkiksen kanssa joululomalla. Tammikussa ollaan käyty hiihtelemässä pari kertaa joka viikko. Nyt ei enää tarvita kirittäjääkään edelle, vaan Tikkis vetelee hienosti reipasta ravia  mun edellä! Tietenkään näin pienellä ja nuorella koiralla ei saa varsinaisesti vedättää itseään, mutta kummasti oma vauhti kasvaa, kun toinen kipittää reippaasti edellä. Superhauskaa, suosittelen kaikille! Ainoa miinus  koirahiihtoharrastuksessa on eräiden tosikkourheilijoiden nihkeä suhtautuminen nuoreen naiseen ja koiraan laduilla. Olemme luonnollisesti vältelleet ruuhkaisia pururatoja, mutta silti olemme onnistuneet suututtamaan ainakin yhden veikkolalaisen huonosti käyttäytyvän keski-ikäisen miehen. Puolustukseksemme pitää sanoa, että näin pieni koira ei latuja pilaa, eikä se edes juokse latu-uralla. Se ei myöskään ulosta ladulle, eikä häiritse tai hauku muita hiihtäjiä. Varsinais-Suomessa Savojärvellä vastaantulijat sentään hymyilivät meille, mutta täällä pääkaupunkiseudulla jengi tuntuu olevan turhan pahalla päällä laduilla. Sen verran pahasti kanssahiihtäjä minua loukkasi, että kirjoitin mieleni pahoittaneena jopa mielipidekirjoituksen aiheesta Hesariin. Saapa nähdä, julkaistaanko sitä lähiviikkoina...

 

 

So much fun!!

 

Välillä pitää päästä irti vetonarusta ja syöksähdellä kinoksiin vilvoittelemaan!

Savojärvellä maisemat olivat kuin Lapissa. Ihan mahtavaa!

Eilen kävimme ekoilla Nummelan-Veikkolan-Espoon-Lohjan-Nummi-Pusulan vesikoiratreffeillä Hiidenveden jäällä. Paikalle saapui yhteensä 12 vesikoiraa! Omaa kameraa ei tullut otettua mukaan, mutta onneksi muilla oli onnistuneita kuvia, ja muutamiin kuviin sattui Tikkiskin. Kuvia treffeiltä löytyy osoitteesta kiia.kuvat.fi. Tikkiksen mielestä Elli-portugeesi oli aivan erityisen ihana, mutta Elli ei ihan Tikkiksen tai velipoika Kaapon  (joka muuten tuntuu olevan aivan ihana ja komea perro myöskin!) kosintayrityksille lämmennyt. Hienosti Tikkis kyllä puhuu koiraa, ja tulee toimeen isossakin koiralaumassa eri-ikäisten narttujen ja urosten kanssa. Oman veljenkin kanssa Tikkis haisteli samoja pissalätäköitä sulassa sovussa. Olen myös iloinen siitä, ettei Tikkis koita astua narttuja (lähinnä se olis vaan kovasti halunnut leikkiä Ellin kanssa) tai lähde ärisemään tai provosoimaan muita uroksia. Kai Tikkiksen pitäisi olla murrosiässä parhaillaan, mutta mä en ole huomannut mitään muutoksia sen käytöksessä. Ehkä se on kiinnostuneempi hajuista kuin ennen, ja jäisi mielellään lutkuttamaan pissoja lenkillä (yökyök). Millään tavalla se ei kuitenkaan uhmaa mua tai näe mitään ylimääräisiä mörköjä (paitsi lumiukot, ne on outoja!). On se niiin  rakas mamman mussukka edelleen! <3

Viime viikolla käytiin myös lonkkakuvauksissa. Virallisia tuloksia odotellaan, mutta eläinlääkärin varovaisen arvion mukaan toinen lonkka olis parasta A-luokkaa, toinen kenties B. Samalla otettiin rabies-vasta-ainetestit. Toivottavasti tulokset tulee hiihtolomaan mennessä, niin Tikkis pääsee mukaan Ruotsin reissulle