Hakukurssi 1/3

Viime viikolla alkoi jälkikurssin lisäksi hakukurssi. Haku on aina yhtä hidasta, ja tällä kertaa mukana oli seitsemän koiraa. Melkoisen vähän ehti siis jokainen koira vuorollaan tehdä, suurimman osan ajasta koira odotti autossa. Mukana oli meidän lisäksi pari bortsua (nopeita), shetlannin lammaskoira (pieni, mutta nopea jaloistaan), pitkäkarvainen collie (arempi kaveri), katalonian paimenkoira (hiukan kokeneempi koirakko) ja nuori rotikkapoika (miten rotikat on musta aina jotenkin pelottavia?). Ekalla kerralla otettiin vaan makkararuutua. Meidän saapuminen harjoituksiin oli melkoisen hätäinen. Työpäivä kesti puoli viiteen kyllästyttävän opekokouksen takia (jota reksi ei meinannut saada taas millään loppumaan..), ja metsässä oli määrä olla jo viideltä. Äkkiä siis kaasu pohjassa motaria kotiin, koira suoraan autoon, metsänreunassa koira hätäisesti pusikkoon pissalle, ja takaisin autoon odottamaan tunniksi omaa vuoroa. Kun oma vuoro sitten vihdoin tuli, Tikkis vaan merkkaili puskiin, ei kiinnostunut ihmisistä pätkääkään ja arkaili aurinkolasipäistä pikkupoika. Muistaakseni joskus omissa hakutreeneissä ollaan kutsuttu koiraa nimeltä makkararingissä, mutta nyt tarkoituksena oli odottaa, että koira itsenäisesti kävisi hakemassa makkaraa ihmisiltä ilman, että sitä kutsutaan. Noh, Tikkistä oli kyllä pakko kutsua, kun se vaan haisteli maata (oltiin vuorossa viimeisenä, joten melkoiset tuoksut paikalla varmaan jo olikin). Alue tallattiin jo ekalla kerralla, vaikka oltiin vaan makkararinkiä melkein kaikkien koirien kanssa, ja tallauksessa olivat koirat mukana. Siksikin Tikkistä taisi kiinnostaa hajut enemmän kuin ihmiset. Jospa huomenna ehtisimme paikalla vähän hallitummin, jotta vire olisi oikeanlaisempi... Haku on niin hitaasti edistyvä laji, että kurssi menee ihan hukkaan, jos me ei päästä kolmessa kerrassa makkararinkiä pidemmälle...

Koski TL ryhmänäyttely 3.5.2010

Kosken näyttelyyn huristelimme Turusta rauhallisesti Team Metsävuoren kanssa vietetyn vapun jälkeen. Kuskilta meinasi jo usko loppua kesken, kun pientä ja mutkaista tietä riitti kilometritolkulla, ja Eniron ohjeiden kilometrimäärätkään eivät jotenkaan täsmänneet. Lopulta Koski Tl kuitenkin löytyi jostakin Salon takamailta peltojen keskeltä. Luettelon mukaan paikalla olisi pitänyt olla 28 perroa, mutta osa oli jäänyt pois ilmeisesti tuomarimuutoksen vuoksi. Markku Santamäki osoittautui tiukaksi tuomariksi, jonka syynissä vain neljä perroa kaikista osallistuneista sai ERI:n. Tikkis oli sentään yksi neljästä erinomaisesta perrosta :) Tiukan ja tasaväkisen paras uros -kisan voitti lopulta kirjaimellisesti karvanmitalla Hugo.  Onnittelut voittajalle ja uudelle valiolle! :)  Omaa mieltä paras uros kehässä lämmitti, kun tuomari pohti ääneen valintaansa ja mainitsi jossakin sivulauseessa, että kumpikin koira esitetään nätisti. Kiitoskiitos :) Tuomari tuntui selvästi arvostavan pidempää, selvästi nyörittynyttä turkkia, ja sanoi, että paras mahdollinen turkki on sellainen, jota silittäessä näkee ihoon asti, jolloin siis aluskarvaa ei juurikaan ole. Tikkiksellä ei kyllä tällä hetkellä ihoon asti näe, mutta pitkässä rastoittuneessa turkissa näki. Tällä hetkellä turkki tuntuu kasvavan melko hitaasti muutenkin. Rastoja alkaa muodostua lähinnä takamuksen päälle, muuten turkki on kauttaaltaan pienellä ja tiukalla kiharalla. Tuomari mittasi jokaisen koiran korkeuden ja pituuden (tosin en tiedä kuinka luotettavat mitat olivat, kun Tikkis oli lähinnä S-kirjaimen muotoisella mutkalla mittauksen ajan, kun en ehtinyt saada sitä seisomaan kunnolla, ennenkuin tuomari tuli paukuttelemaan mittanauhaansa meidän eteen). Jotenkin hiukan omituiset jutut oli tuomarilla, en ehkä tälle tuomarille vie Tikkistä uudelleen (ainakaan näin lyhyessä turkissa). Sunnuntain saldona oli siis NUK1 , PU2 ja varaserti. Tässä vielä tuomarisedän arvostelu Tikkiksestä:

"Erinomaiset mittasuhteet ja sopiva koko. Hyvät pään linjat ja mittasuhteet. Hyvä ylälinja. Oikea rungon syvyys. Hyvät raajat. Hyvä turkki. Käyttäytyy tasapainoisesti ja luottavaisesti. Hyvät liikkeet".

Viikon päästä emäntä lähtee Espanjaan bongailemaan perroja niiden alkuperäisessä elinympäristössä Parin viikon päästä vuorossa on Aptus. Sen jälkeen seuraava näyttely lienee Tanskan maailmanvoittaja, minne Tikkis lähtee kasvattajan matkassa. Reissumiehen pitäisi palautua Suomen kamaralle juuri ja juuri juhannukseksi. Muuten suunnitelmat kesän osalta ammottavan vielä auki. Asunto syksyksi on tällä hetkellä hakusessa Merenkurkun toiselta puolelta. Peukut pystyssä, että Kela suhtautuu etäopiskeluun ja pintotuen sekä asumislisän myöntämiseen avoimin mielin...