Eilen oltiin Vekoran jälkikurssin toisella kurssikerralla. Eipä ehditty treenata omatoimisesti viikon aikana ollenkaan, joten jatkoimme siitä, mihin viikko sitten jäätiin. Vaikeimpana harjoituksena viikko sitten oli siis tallattu ja nakitettu kolmio, jonka yhdestä kärjestä lähti tallattu ja huolellisesti nakein maustettu jana eteenpäin. Eilen ekassa harjoituksessa loppuun laitettiin isompi palkka ja keppi. Tarkoituksena oli nähdä, löytääkö koira kepin jo janalta. Tikkis ei löytänyt. Erikseen tehtynä keppitreeni sujui ok.

Vetäjä katsoi vielä ohjeistaen toisen kolmio + janajäljestysharjoituksen. Tikkis jäljestää tarkasti, mutta h-i-t-a-a-s-t-i, mikä kuulemma on kuitenkin parempi kuin mennä eteenpäin kauheella ryskeellä rynnimällä. Vauhdin lisäämiseksi saimme ohjeeksi laittaa superpalkkaa purkkiin janan loppuun. Vetäjä ehdotti kissanruokaa (onks se todella koirien suurinta herkkua, ei ole koskaan tullut mieleenkään kokeilla!). Pienensimme lähtökolmiota seuraaviin harjoituksiin ihan pieneksi (muutama askel suuntaansa), koska Tikkis löysi janan helposti ja epäroimättä. Mikä lie vaikutus sillä, että koira katsoi puuhun sidottuna, kun tallasin janan? Täytynee kokeilla seuraavaksi sitä, että koira ei näe jäljentekovaihetta ollenkaan. Koska jäljellä Tikkis ei hoksaa keppejä, keppimotivaatiota täytyy kasvattaa erikseen. Lisää siis keppitreenejä, jopa niin, että keppejä vaan tippuu lenkillä aina välillä taskusta, jotta Tikkis oppisi kiinnittämään niihin paljon enemmän huomiota. Koska Tikkis alkaa mällätä ja pilkkoa keppejä helposti, pitää kiinnittää huomiota myös siihen, että naksu ja lentävä lihapulla  tulee heti, kun koira haistelee keppiä, jotta se ei ehdi mällätä sitä. Seuraavissa harjoituksissa janaa saa pidentää huomattavasti. Nyt jana oli ehkä pisimmillään 20 m pitkä, mutta vieläkin pidempi saa olla. Namien määrää ei kannata vielä vähentää, mutta muutaman metrin nakittoman pätkän voi tehdä.

Tänään tehtiin eilisistä treeneistä innostuneina parin tunnin lenkki metsään. Metsässä tein Tikkikselle kaksi muutaman kymmenen metrin mittaista jälkeä. Toinen meni sammaleisessa havumetsässä, toinen lehtotyyppisessä haavikossa ja heinikossa, jotta tulee harjoiteltua myös erilaisissa maastoissa. Eilen treeneissä metsässä oli kuivaa, tänään oli märkää ja hiukan sateista. Jälkimmäiseen jälkeen tuli puolivahingossa tehtyä myös loiva kulma, jonka Tikkis händläsi hienosti. Jälkien lopussa oli superpalkkana maksalaatikkoa, joka tuntui maistuvan hyvin. Hiukan normaalimman pituisia askeleita aloin myös ottaa. Askartelin hätäisesti jopa muutaman jälkimerkin muovikassin suikaleista ja pyykkipojista. Täytynee askarrella huolellisemmin lisää parempia jälkimerkkejä. Tärkeää kuitenkin olisi, että ohjaaja tietäisi tässä vaiheessa tarkasti, missä jälki kulkee.

Jäljen harjoittelu on ollut yllättävän hauskaa! Aina on hauskaa aloittaa ihan uusi harrastus  "uuden" koiran kanssa, kun samalla oppii itsekin koko ajan jotakin uutta (eikä tule sellaista oloa, että "mähän olen opettanut koiralle tämän jo. Ainiin, mutta se olikin se eri koira...") Parasta tässä lajissa ehkä on, että tätä voi harrastaa itsekseenkin (ei tarvii olla tiettynä aikana tiettynä päivänä jossakin paikassa x), ja saa olla metsässä rauhassa keskenään koiran kanssa. Nakinpaloja menee ihan sairaasti per jälki. Varmaan paketillinen nakkeja saa olla taskussa paloiteltuna, kun lähtee jälkitreeneihin. Onneksi on mulla on uros, jolla on vähän varaakin saada nakeista massaa luidensa ympärille (hakutreeneissä olleelle pikkuseltille ei voisi kovin kummosta jälkeä kerralla vetää, sehän halkeaisi!).