Viime torstaista asti olen yrittänyt olla huomioimatta Turrea. Vain ennen ruokaa ja ulosmenoa on saanut ottaa Turreen kontaktia. Huomioimattomuuskausi meni kai ihan ok, mitään suurta muutosta Turressa en ole huomannut. Lähinnä se on huokaillut ja makaillut ja ollut tosi tylsistyneen oloinen. Huomioimattomuuskaudesta huolimatta kävimme viikonloppuna Kuhankuonolla harrastamassa koirahiihtoa ja nauttimassa erämään rauhasta. Koirahiihtoharjoitukset ovat jatkuneet tällä viikolla Veikkolassa Kalljärven jäällä. Ilman Turren vetoapua olisi mamma tainnut hyytyä alkuviikon nollakelin ja uuden lumen aiheuttamaan tahmeaan keliin ja juuttunut paikoilleen..En tiedä menikö koirahiihto hiukan huomioimattomuuskauden ohjeiden ohi, mutta sitä oli vaan ihan pakko päästä harrastamaan, kun hiihtokausi loppunee viikon parin sisällä joka tapauksessa ja mamman pää tarvitsi sitä välttämättä... (Seliseli.) Huomasin, että minusta tuli helposti huomioimattomuuskauden aikana kireä ja äreä Turrelle, vaikkei sille pitänyt olla vihainen, sitä vaan ei pitänyt huomioida. Siksi yhdessä tekeminen tuntui hyvältä vaihtoehdolta, kun ei siinä koiraa varsinaisesti treenattu tai palkattu mistään (sekä treenaaminen että palkkaaminen eli lahjonta olivat siis kielletty huomioimattomuuskauden aikana).

 

Tänään oli jokatapauksessa kolmen koulutuskerran kurssin ensimmäinen harjoituskerta Järvenpäässä. Aluksi Emilia kyseli, miten huomioimattomuuskausi meni. Hän oli sitä mieltä, että huomioimattomuusjakso on onnistunut, kun Turre on vaikuttanut rauhalliselta sisällä. Kuulumisten vaihdon jälkeen lähdimme kävelemään rauhalliselle lenkille, jonka aikana Emilia ohjeisti minua metallisen kuristuspannan käytössä. Nimestään huolimatta pannalla ei ole tarkoitus kuristaa tai satuttaa Turrea, mutta sen avulla on helpompi hyvin pienillä liikkeillä muistuttaa Turrea mamman olemassaolosta. Hihna ei saa kiristyä ollenkaan lenkeillä. Jos hihna kiristyy, hihnasta tehdään hyvin pieni nyppäys ja sanotaan samalla "EI!". Koiran pitää antaa haistella mahdollisimman paljon lenkeillä, ja ainoastaan haistellessa hihna saa hiukan kiristyä. Lenkillä pysähdytään monta kertaa ja annetaan koiralle käsky "ODOTA!", esimerkiksi aina ennen risteystä. Silloin koiran pitää pysähtyä välittömästi. Taas jos Turre yrittää lähteä haistelemaan tai vaikka alkaa nuolla itseään,  sille taas sanotaan ei ja nypätään tiukasti hihnasta. Koko ajan, kun Turre on "odota"-käskyn alla, sitä silitetään pitkin rauhallisin vedoin selästä. Välillä ollaan kyykyssä koiran vieressä, välillä seistään sen vieressä sään päälle kumartuneena. Siten koiraa dominoidaan koko ajan. Hyvän hihnakäytöksen pitäisi olla  koiralle itsestäänselvyys, siksi hyvästäkään käytöksestä ei palkata tai kehuta koiraa.

Seuraavan viikon ajan pitäisi siis tehdä paljon lyhyitä lenkkejä. Lyhyitä siksi, että sekä koira että ihminen jaksavat keskittyä kunnolla koko lenkin ajan. Huomioimattomuus jatkuu sisällä, mutta nyt koiraa saa kieltää. Myös ulkona koiraa pitää yrittää päästä kieltämään mahdollisimman paljon, jotta "EI"-käskystä tulee niin vahva, että koira tunnistaa sen vaikka unissaankin. Ensi viikolla opetellaan sitten, miten koiraa rangaistaan, jos ei-käskyä ei totella. Sitä ennen EI-käskyn merkityksen pitää olla koiralle täysin selvä. Toistaiseksi toisten koirien ohittamisiin tai eroahdistukseen ei puututa (luun jättäminen Turrelle töihin lähtiessä on kuitenkin ok).