Tikkiksen lonkkalausunto tuli vihdoin, tuoksena B/A (juuri niinkuin eläinlääkärikin arveli) ja kyynärät 0/0. Silmät ja polvet onkin tutkittu jo aikaisemmin ja priimaksi todettu Kilpparit tutkitaan sitten keväämmällä, kun kaksivuotissyndet lähestyvät.  Ja rabiesvasta-ainetestin tuloksista ei sitten puhutakaan mitään. Uusiksi menee kallis testi, perkele

Mamman pääsykoekin on nyt vihdoin ohi (pääsykokeen tuloksia odotellaankin sitten kuumeisesti seuraavat pari viikkoa), ja aikaa ja energiaa jää toivottavasti taas enemmän koiran kanssa puuhailuun.  Haluaisin kovasti päästä jollekin tokokurssille Tikkiksen kanssa, jotta saisin uusia ideoita ja energiaa treeneihin.  Harmittavaa, ettei mitään sopivia kursseja ole ollut tarjolla. Vinkkejä hyvistä kursseista (ja hyvistä kouluttajista) viikonloppuisin Turun alueella tai arkisin pääkaupunkiseudulla otetaan vastaan! Mihinkään "eläintieteelliseen koulutukseen" perustuville kiva-kurssillehan me ei mennä, ja niitähän olis tyrkyllä kotinurkilla pilvin pimein. Jollekin agilityn alkeiskurssillekin voisi ihan herjalla mennä, mutta sopivaa agikurssiakaan ei ole sattunut silmiin.  Tällä hetkellä treenaillaan siis ihan vaan kotona kaksistaan joskus kun jaksetaan, ja nautitaan muuten vaan elämästä, lenkkeilystä ja talvesta (koirahiihto on edelleen superhauskaa!).  Hierojallakin käytiin, eikä Tikkiksestä enää löytynyt suurempia jumeja. Sen sijaan lihakset ovat kuulemma kasvaneet ja vahvistuneet selvästi syksystä. Ens viikolla päästäänkin pitkästä aikaa taas Hyvinkäälle uiskentelemaan!

Viime viikolla löysin pöydän laatikosta vanhat Hilskalta saadut ohjeet noudon opettamiseen taaksepäin ketjuttamalla naksun avulla. Alku oli tuskastuttavan hidasta,  kun Tikkis ei kovin hanakasti tarjonnut mitään, mutta tahmean alun jälkeen edistystä on tapahtunut jo huomattavasti! Tikkis innostui noudosta siinä määrin, että oli treenannut sitä jopa itsenäisesti erään työpäivän aikana, ja noutokapula oli samalla pilkkoutunut takan sytykkeiksi sopiviksi päreiksi (harmi, ettei meillä ole takkaa. Myös jouluvalojen polttaminen sai Tikkisestä jo riittää, kun eletään jo kuitenkin helmikuun puoliväliä. Erään toisen työpäivän jälkeen jouluvalojen muuntaja oli irroitettu seinästä ja väännelty uuteen muotoon, joka ei sopinut enää töpseliin). Nyt on taas uusi noutokapula kehissä (ja jouluvalot roskiksessa) ja harjoitukset aloitettu uudelleen. Tällä hetkellä olemme vaiheessa, jossa palkkion kriteerinä on, että kapula nousee vähintään kymmenen senttiä lattiasta ja irrotus tapahtuu, kun laitan käden kapulan alle. Laitan joskus tarkempia selostuksia meidän nouto-ohjelmasta, jolla opetin Turrellekin aikoinaan ihan superhienon noudon.

Eilen ja viime viikon lauantaina osallistuttiin "Varsinaisten vesikoirien" vesikoiralenkeille. Viikko sitten Lakimiehenkadun lenkillä olivat mukana Tikkis, Luru, Zia, Lilli, Elsa ja Ansa. Mukavaa oli, ja leikit sujuivat oikein iloisesti. Eilen lenkkeiltiin Littoistenjärvellä, ja mukana olivat Touko, Tiku, Lilli,  Iines, Rasta, Fari, Pinja, sedät Rufus & Charo, sekä "TicTac-perkele". Huhhuh, omat hermot menivät, kun Tiku tuoksui niiiiiin ihanalle.. Toukonkin mielestä Tiku oli aika hurmaava. Ehkä Tikulla oli juoksut alkamassa, kun yleensä Tikkis ei ole kiinnostunut tytöistä sillä tavalla. Viime viikonloppunakin Tikkis leikki viiden tytön kanssa, eikä osoittanut mitään sellaista kiinnostusta ketään kohtaan. Näin parhaaksi laittaa Tikkiksen hihnaan setien C ja R tullessa paikalle, kun Tikkiksen elkeet alkoivat olla sitä luokkaa, että Tiku on hänen naisensa. Sen verran raskasta flirttailu taisi kuitenkin olla, että lenkin jälkeen pidetty erään ystävän häihin  liittynyt suunnittelupalaveri Marilla sujui Tikkisen osalta pöydän alla nukkuessa. Mari ja Anna olivat Tikkiksenkin mielestä mukavia, ja rapsuttelukierroksen jälkeen Tikkis simahti pöydän alle koko iltapäiväksi. Hienoa, että se osaa rauhoittua vieraassakin paikassa ja suhtautuu uusiin ihmisiin edelleen niin luottavaisesti <3