Koulu loppui ja kesäloma alkoi lopulta perinteisesti kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, joka olikin tänä vuonna harvinaisen myöhään. Nyt koululaisten ja opettajien kesäloma onkin kohta jo puolivälissä, paitsi allekirjoittaneella, joka vetää kesäloman pitkäksi syyskuun alkuun asti ja tippuu sen jälkeen taas köyhyysrajan alapuolelle opintotuen ja  opiskelun jatkamisen vuoksi. Onneksi kaiken varalta virka odottelee ensi kesään asti mahdollista paluuta, mutta toivottavasti elämä kuljettaa meitä kohti uusia seikkailuja, eikä kohti vanhaa, tuttua ja turvallista ;) Yksi opiskelupaikka on jo taskussa, toisen tuloksia odotellaan vielä pari päivää kuumeisesti. Sitten pitäisi päättää, missä sitä ensi vuonna opiskelisi.

Muuttokaravaani (kiitämme Tornion Shelliä hyvästä palvelusta) kulki juhannuksena halki Suomen ja keräsi kuorman ja koiran Etelä-Suomesta. Koirasta ei tullut hyvästä yrityksestä huolimatta Ruotsin eikä Maailman Voittajaa, mikä oli ehkä lievä pettymys. Koiralla oli kuitenkin kuulemma ollut mukavaa ja kotiinkin pitäisi saada kultsi kaveriksi (mielellään narttu), jos Tikkis saisi valita ;) Parin viikon erossaolon jälkeen koira oli, jos mahdollista, entistäkin rakkaampi  Kilometrejä tuli Fordin mittariin pikaisessa 48 tunnin muuttoajossa n. 2500. Mun pisin muuttomatka ikinä, mutta Tikkikselle tämä taisi olla vielä kuitenkin vasta toiseksi pisin muuttomatka.

Mamma keräili Tikkiksen poissaollessa treeni-intoa ja puhisi kaikenmoisia treenisuunnitelmia, kun sai koiran taas kainaloonsa. Kun uudessa kodissa on kaiken muun (kuten ihanan avomiehen lisäksi ;) hyvän lisäksi oma piha, ja takapihalta alkaa metsä, olen jaksanut vetää jälkeä lähes päivittäin. Metsään pääsy ei vaadi enää mitään erityistä siirtymistä kotoa autolla minnekään. Lähinnä jäljestysaktiivisuutta hidastaa tällä hetkellä hyttyset, joita on kaikkialla metsissä, metsänreunassa ja jopa kaupungeissa pohjoisessa kaikkialla miljoonia ja jotka syövät elävältä jäljestäjät, jotka eivät varustaudu reilulla OFF-kerroksella metsään lähtiessä. Tämän kesän tuoksu on siis meillä OFF. Pahalta haisee, mutta eipähän kutise sitten myöhemmin. Matkan jälkeen lämmittelin Tikkistä parilla helpolla jäljellä, jossa makkaraa oli vielä joka askeleella. Kun ne meni niin hyvin, ja makkarat tuntuivat olevan vaan lähinnä hidasteena, päätin kertaheitolla jättää reilusta makkaranpaloja jäljeltä pois. Jätin nameja enää noin joka kymmenenteen askeleeseen ja kulmiin, eikä näyttänyt tuntunuvan tämä vaikeutus missään. Kepit eivät edelleenkään nouse jäljellä, mutta erikseen tehtynä löytyy helposti. Kai ne sitten jossain vaiheessa yhdistyy koiran päässä jollakin tavalla...?

Tokoakin olen yrittänyt treenata. Erinäisten löytöretkien jälkeen sain kyhättyä täysin ilmaisen (mutta tosi ruman ) wannabe-tokoesteen meidän takapihalle. Hyppyä siis ohjelmassa seuraavaksi. Yksi wannabe-tokoeste löytyykin jo kotikotoa ja yksi rakennetaan mökille ensi viikolla, joten jospa se hyppy alkaisi hiljalleen hioutua kilpailukuntoon.Seuraamisesta on muodostunut varsinainen murheenkryyni. Tikkis laahaa jäljessä aina vaan... Pööh. Mitähän tähän keksisi?

Taidokkaasti olemme onnistuneet missaamaan kaikki kivat Varsinaisten Vesikoirien treffit ja koulutukset ja vaikka mitkä kivat talkoot ja syömiset tältä kesältä. Nyyhkis, kiva olisi rupatella vesikoiraihmisten kanssa useammin ja enemmän ;) Toivottavasti sitten joskus tulevaisuudessa päästään taas mukaan, tarvetta olisi ajatuksenvaihdolle monessa asiassa! Ehkä löydetään uudesta kotikaupungistakin syksyksi treeniseuraa. Det skulle vara kanon!

Lopuksi vielä Tikkiksen riemuloikkia kodin takametsässä 2-vuotissynttäreitten kunniaksi :D (Vanha kone kuolahti, toivottavasti kaikki kuvat viimeisen viiden vuoden ajalta saadaan sieltä talteen, muuten tulee iso itku... Onneksi täällä vuodatuksessa on edes muutamia kuvia jäljellä menneistä vuosista...)