Pitkä aika on taas vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta (selkeesti liian pitkä aika, kun vuodatuksen sivutkin on muuttuneet ihan eri näköisiksi!). Sikäli ollaan jokin asetettu tavoite saavutettu, että ollaan korkattu agilitykisaura. Takana on nyt kahdet TSAU:n ja yhdet ATT:n kisat, ja saldona kaksi luva-nollaan. Ei päätä huimaa nollaprosentti (olen näistä agilitykisaajien sivuista ymmärtänyt, että sellaisia pitää kovin laskea? ;). Suhteellisen tyytyväinen olen silti kisamenestykseen ollut. Tiedän, että ykkösten radat eivät ole meille mahdottomia, ja koira toimii kohtuullisen hyvin kisatilanteessa. Ainakaan vireongelmista ei ole siis tietoakaan, ja vauhtia on ollut vähintäänkin riittävästi. Uutena ongelmana on tullut mukaan jopa lähdöstä varastaminen. Semmoista ei ole juuri treeneissä tapahtunut.

Suurin ongelma kisaamisessa on ihan mun oma pääni. Koiran pää kestää kisaamista, ja taitaa toi piski siitä ihan tykätäkin. Mä en vaan taida tykätä. Ekoissa kisoissa jännitin niin paljon, että oli ihan fyysisesti huono olo. Sieltä kuitenkin toka radalta saatiin räävittyä hyppyradalta eka nolla, ja voitettiin koko luokka. Tokiin kisoihin onnistuin jotenkin ihmeen kaupalla pääni saamaan kuntoon, ja olin tosi hyvällä fiiliksellä liikkeellä koko päivän. Vasta just ennen starttia alkoi syke kiihtyä. ATT:n kisoista saldona oli toinen nousunolla agiradalta. Viimeisissä kisoissa olin jotenkin taas ihan hirveen huonolla fiiliksellä liikenteessä. Elämässä oli muutenkin kaikenmoista stressiä ja huolta, ehkä se sitten heijastui yleisfiilikseen muutenkin. Oli aamulla suorastaan sellainen olo, etten mä halua lähteä kisoihin. Koirakin käyttäytyi melkoisen kummallisesti, en muuta syytä siihen keksi, kuin että mun huono fiilis tarttui koiraankin. Onhan toi Tikkis tommonen herkkis kuitenkin. Jollain ihmeen kaupalla päästiin kiipeämään näissä kisoissa toista kertaa meidän kisauralla korkeimmalle pallille, vaikka rata oli aivan katastrofaalinen, ja saldona 10 vp. Paskalla radallakin voi siis näimmä voittaa, jos muut on sitten vielä paskempia.

Seuraavaa kisaa ei ole tällä hetkellä edes suunnitteilla. Suunnitteilla on tällä hetkellä, että kesällä treenattais itekseen kontakteja parempaan kuntoon, samoin keppejä. Kaks ikuisuusprojektia. Samoin erinäisiä tekniikkaharjoituksia kevään kursseilta olisi tarkoitus tehdä itekseen. Tässä lajissa on niin hirmuisesti kaikkea, mitä vois treenata, jos vaan aikaa on. Ja nythän sitä pitäis olla, kun on LOMA! Jotenkin pitäisi saada tää oma pää toimimaan, ennenkuin edes mietin seuraavia kisoja... Pahaa oloa on turha itselleen lähteä harrastuksen takia kai hakemaan. Ehkä me sitten vaan tyydytään treenamaan itekseen, jos näyttää siltä, että mä otan kisoista liikaa stressiä. Vaikka kai se niinkin on, että kisaamaan ei opi kuin kisaamalla?