Pari viikkoa sitten pidetty Turun näyttely jäi meidän osalta käymättä, kun Tikkis oli kovassa köhässä. Jäätiin siis kotiin yskimään, ettei tartutettaisi muita. Harmittavaa, mutta onneksi yskä meni yskimällä ohi noin viikosssa. Viime viikonloppuna (12-13.12) päästiinkin sitten mukaan Voittaja- ja Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyihin Helsingin messukeskukseen.

Lauantain Voittaja-näyttelyssä Nina esitti taas TicTacin ammattimaisin ottein. Kuvassa vasemmalta Kofi, TicTac ja velipoika Stubb. Perroja oli valtavasti (yli 60?) ja junioriluokassakin 18.

 

Ja JIPPII, ME VOITETTIIN JUNNU-UROKSET! TicTacista tuli siis Juniorivoittaja-09. Kokonaiskisassa TicTac oli urosten kolmas, ja koska edellä oli kaksi valioluokan koiraa, serti siirtyi Tikkiselle. Mamma on taas NIIIIN ylpee mussukastaan

Sunnuntain näyttelyssä pelastava enkelini Iris lupautui kehään Tikkiksen kanssa. Mä lupaan tässä ja nyt seuraavalla turkilla alkaa näyttää Tikkistä itsekin (luojan kiitos, siihen menee monta kuukautta!), kunhan saan viisaammilta ja kokeneemmilta tarkat ohjeet koiran asettelemiseen ja sen sellaiseen. Nyt mä sentään kolmen näyttelyn kokemuksella jo tiedän, mitä kehässä suunnilleen tapahtuu ja missä järjestyksessä, ja että pinkki nauha on se paras! Lisää niitä lähdetään metsästämään maalis-huhtikuussa, kun turkki on toivottavasti taas näyttelykunnossa. Siihen asti keskitytään muihin harrastuksiin, jospa TOKO-liikkeet olisi keväällä jo kisakunnossa...

Sunnuntain Pohjoismaiden Voittaja-näyttelystä jäikin saaliiksi vain ERINOMAINEN pinkki muovinpala ja JUK-3 sijoitus. Eikai huono sijoitus sekään, vaikka tuomarin valinnat kehän laidalla hiukan ihmetystä herättikin. Ja sitten seuraa jupinaa näyttelytoimintaan vihkiytymättömän näkökulmasta, uutena ihmisenä toimintaa kehän laidalta tarkkailleena:  Aikuiset ihmiset tuntuu olevan käsittämättömän huonoja häviäjiä. Musta on törkeetä ja kamalan huonoa käytöstä jupista kehän laidalla, miten väärä koira voittaa, jos ei oma koira sillä kertaa menesty. Eikö juuri siksi järjestetä kymmeniä näyttelyitä joka vuosi, jotta koiransa voi viedä usealle eri tuomarille?! Toinen tuomari tykkää toisenlaisesta koirasta kuin toiset. Tylsäksihän se kävisi, jos jokaisessa näyttelyssä aina sama koira voittaisi, eikai muita koiria enää kannattaisi näyttelyihin viedäkään!  Ylipäätään en ole vielä kamalan ihastunut näyttelytoimintaan juuri kehänlaidan juorupiirien vuoksi. On sisäpiiriä ja vielä sisempää piiriä ja toisen omistajan koiran menestyksestä iloitseminen ja onnitteleminen tuntuu olevan joillekin lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ilmeet kehässä ja kehänlaidassa kertovat jollakin tavalla omaa karua kieltään siitä, kuinka totista meininkiä koiranäyttelyt ilmeisesti joillekin osanottajille ovat. Toki jokainen toivoo oman koiransa menestystä, mutta ei aina voi voittaa (ei edes me ). Ehkä näistä tulee meillekin  vielä mukavia sosiaalisia tapahtumia, kun opitaan tuntemaan ihmisiä paremmin. Oli kehän laidalla onneksi tälläkin kertaa hapannaamojen lisäksi tosi mukavia ja iloisia ihmisiä, joiden kanssa oli oikein viihdyttävää seurata kehiä ja jutella koirista. Kiitos seurasta ja (aidoista) onnitteluista erityisesti siskolle, Irikselle, Ninalle ja MarikaS:lle

 

 

Sunnuntain näyttelyn surkeaa kuvasaldoa (Tuolta --> www.osenius.fi/PMV09_urokset löytyy huippuhyviä kuvia näyttelystä. Jonakin päivänä vielä mullakin on semmoset vehkeet, että valovoima riittää hämärämmässäkin valaistuksessa, mutta se päivä ei ollut vielä viikonloppuna!)  Pohjoismaiden Voittajaksi kruunattiin vasemmassa reunassa oleva koira (onnittelut voittajalle, ei vaan muisteta enää teidän nimeä!), ja Kofi välissä ja team Iris & TicTac kolmasina.

 

Näyttelyn jälkeen kotona surruteltiin turkki pois, ja alta paljastui harmaa pieni sametinpehmeä poika. Seuraavana päivänä lämpömittari hipoikin -20 pakkasastetta, joten tälle mamman ompelutaidonnäytteelle (hehheh) on nyt käyttöä (ja hinnaksi tuli kokonaiset 8 egeä!):