Maanantaina kävin treenailemassa yksittäisiä esteitä ja pientä radanpätkää itsekseni. Juhlan aiheita olivat hienot kepit, ja monta kertaa ilman apuja suoritettu keinu, plus montaa hyvää kontaktia! Muistaakseni ihan hyvä fiilis oli.

Toisin oli perjantain ohjatuissa treeneissä. Voi LUOJA, miten ihminen voi olla onnettoman kömpelö ja hahmotushäiriöinen. Mulle on aivan mahdotonta muistaa radalla liikkua eteenpäin itse, ohjata koiraa ja muistella vielä, minne piti mennä. Vaikka joku näyttäis mulle, että tee tässä kohtaa näin, niin emmä sitä enää muista minuutin päästä, kun mennään rataa. Suoraan sanottuna jäi aivan paska fiilis tästä treenistä. Ei oo kyllä yhtään ainutta onnistumisen kokemusta saatu ylipäätään perjantaitreeneistä. Mä mietin kotimatkalla autossa jo, että pitäiskö lopettaa koko paska. Lopettaisin, jos en olis maksanu tästä keväästä yli satasta harjotus-ja hallimaksuja. Mietin myös, että miks nää ohjatut treenit menee aina niin pieleen. Yhtenä syynä on varmasti se, että radat on meille aivan liian vaikeita, edes paloina. Monet muut ryhmäläiset kisaa kolmosissa, ja mua ihan ahdistaa mennä radalle omalla vuorolla, kun tiedän, että ei tästä tuu taas yhtään mitään. Ja sellasella fiiliksellä ei mistään tietenkään tuukaan mitään. Ohjaaja on kai omalla persoonallisella tavallaan ihan ok ukko, mutta kun ei mulle sano mitään, jos mulle joku huutaa, että tee persjättö. Emminä tiedä, mikä se on! Musta tuntuu, että mä olen aivan väärässä paikassa, enkä hyödy näistä treeneistä mitään, mutta että onko musta tai koirasta tai meistä yhdessä tähän lajiin lainkaan, niin en tiedä, vielä.

Tällä viikolla Tikkiskin teki kaikkea aivan kummallista, niinkuin juoksi esteiden ali, eikä suostunu menee putkeen?! Semmosta ei oo kyllä ennen tapahtunu. Omituista on, että taas ennen treenejä, kun juoksentelin kentällä puol tuntia ennen oman treenin alkua, ihan vaan huvikseen, mulla oli ihan rento fiilis ja Tikkis teki hirveen hienoja juttuja monta kertaa. Onko siis syynä näihin ongelmiin vaan se, että mä jähmetyn totaalisesti ja jännitän jotenkin omaa vuoroani (kun mä en todella ole mikään urheilija tai suorittajatyyppi) niin, että Tikkis aistii sen, eikä osaa enää yhtään lukea mun ohjausta? Kuulemma lisää vauhtia koiraan sais käyttämällä ääntään, mutta kun mä en ole temperamentiltani mikään vilkas tai äänekäs itsekään. Saattaa olla, että mun temperamentti on vääränlainen tähän lajiin, jossa pitäisi tehdä nopeita päätöksiä, olla motorisesti nopea ja notkea ja tehdä erilaisia akrobaattisia kevätjuhlaliikkeitä. Mä olen niin kovin jähmeä ja hidas, ja inhosin ite koulussa telinevoimistelua yli kaiken. Vaikeaa on lukea hiljasta koiraakaan, että tykkääkö se ylipäätään koko lajista, vai pitäiskö heittää hanskat tiskiin ja keskittyy sen kanssa johonkin ihan muuhun? Jotenkin tässä lajissa sekä mulla että koiralla on suuria vireongelmia. Tän päivän perusteella voisin sanoa, että mä en pidä agilitystä juuri lainkaan. Toisaalta, syksyllä alkeiskurssilla oli aivan älyttömän hauskaa joka kerta.

Ongelmiin voi siis olla monta syytä, kuten

a) liian taitava ryhmä, olisiko fiilis parempi samantasoisessa vertaisryhmässä?

b) motorisesti kömpelö ohjaaja

c) koira, joka on lapanen

d) ohjaajan ja ryhmän vetäjän kemiat eivät kohtaa

e) pitäisikö mennä jollekin kurssille, jonka taso olisi alkeisjatko, ja jossa oikeasti opetettaisiin ohjauskuviot rautalangasta vääntämällä? Onko ohjaajassa potentiaalia kehittyä?

f) kuinka kauan jatkaa harjoitusta lajissa, joka ei tunnu aina hyvältä, vain siksi, että kuulemma se sitten joskus muuttuu hauskaksi?