Tällä kertaa tokotreenit olivat melko märät. Ajomatkalla Veikkolasta Turkuun alkoi sataa ja sade jatkuikin koko illan. Turre ei erityisemmin vesisateesta pidä, joten arvelinkin, etteivät treenit todennäköisesti menisi ihan putkeen (ja valitettavasti olin oikeassa...) .Aiheina oli tällä kertaa luoksetulo ja liikkeestä seisominen.

Luoksetulo on tähän asti ollut omasta mielestäni meidän varmin liike. Turre oli kuitenkin ihan omissa maailmoissaan, kun teimme liikkeen kokeenomaisesti. Ekalla yrityksellä Turre lähti mun perääni istumisesta (mitä se ei siis tee oikeesti koskaan!). Tokalla yrityksellä se jäi kyllä paikoilleen, mutta kun kutsuin sen luokse, Turren katse oli fiksoitunut Lilliin. Siellä se istui niinkuin tatti, eikä kuullut mitään eikä todellakaan tullut edes viidennestä kutsusta mun luokse! Kun kävin vilauttamassa Turrelle narupalloa, niin jo tuli ukkoon liikettä! N:nnellä yrityksellä liike meni jopa kaikilta osilta ihan nappiin. Lilli, sade ja liikkeenohjaaja olivat siis tällä kertaa liian suuria häiriötekijöitä Turrelle

Liikkeestä seiso sentään meni huomattavasti paremmin. Tämä(kään) liike ei kuitenkaan ole sataprosenttisen varma. Välillä Turre lähtee eteenpäin ja välillä se ei pysähdy ollenkaan. Saimme Sannalta hyviä vinkkejä liikkeen harjoittelemiseen. Lähtemällä kävelemään taaksepäin ja huikkaamalla aina välillä seiso-käskyn saan treenattua varmuutta liikkeeseen. Tavoitteena on, että mä voin jatkaa liikkumista vielä käskyn jälkeenkin ja vaikka heittää palkan Turrelle, kun se pysähtyy.

Kiitos Sannalle hyvistä treeneistä ja kärsivällisyydestä luoksepäästävyyden treenaamisessa! Seuraavalla kerralla saan toivottavasti muutkin tokoilijat harjoittelemaan meidän kanssa luoksepäästävyyttä. Olen itsekin yllättänyt, miten hyvin se on lähiaikoina sujunut. Eilen lopputreeneissä Turre jopa oma-aloitteisesti kiipesi Sannan syliin namien perässä. Sanna ja Saila eivät ainakaan olleet yhtään pelottavia tuomareita