Maijan innoittamana minäkin päätin päivittää blogia näin kerran puolessa vuodessa. Kesä on päättynyt todella jo ajat sitten, mutta onneksi kesästä jäi monta mukavaa muistoa! Ruotsin kesäkoti jätettiin taakse elokuussa, mutta ennen koulujen alkua ehdittiin käydä Pohjois-Norjassa asti. Matkalla Turre ihmetteli ihmisten mukana vuonoja, vuoria, ja vuorovettä, kävi uimassa Jäämeressä ja vahti ansiokkaasti telttaa ja autoa. Turre ei kuitenkaan erityisemmin automatkailuun rakastunut, joten uutta automatkaa ei todennäköisesti ole ihan heti suunnitteilla...

Puista on  irronneet jo viimeisetkin lehdet syystuulien mukana. Kesällä muutimme Kirkkonummelle Veikkolaan ja syksy on mennyt uusien lenkkipolkujen tutkailemiseen. Tällä viikolla luonto on alkanut tuntua jo todella hiljaiselta ja syksyiseltä. Turre on keskittynyt viettämään mukavaa kotikoiran elämää (ja ärsyttänyt naapureita silloin tällöin vahtimalla uutta kotia turhan innokkaasti. Uuden kodin naapurit ovat valitettavasti entisiäkin eläinepäystävällisempiä), ja toiminut edelleen ansiokkaasti emäntänsä personal trainerinä juoksulenkeillä. Omistajalla on ollut jatkuvasti aivan liikaa töitä, joten kaikki muu kuin pakollinen lenkkeily ja pieni päivittäinen aivovoimistelu on jäänyt liiankin vähäiseksi. Hakutreeneissä ollaan käyty harvakseltaan, ja jälkeäkin kokeiltiin Sailan ja Maijan avustuksella. Esineruutua olen tehnyt viikoittain huvikseni metsään.  Lähellä kotia on hyvien metsä-ja juoksulenkkipolkujen lisäksi aivan loistava Veikkolan Koirakerhon kenttä, jolla ollaan käyty viikottain omatoimisesti harjoittelemassa. Turre on suorastaan liikuttavan innostunut heti, kun mä ehdotan jotain yhteistä puuhastelua, oli se sitten tokoa, esineruutua, hakua tai vaan täysin hyödyttömien temppujen opettelua. Motivoivin palkka on tällä hetkellä narupallo, jonka avulla sain  kiinnitettyä Turren huomion itseeni suhteellisen hyvin jopa erittäin haastavassa ympäristössä eli Turun vesikoirien tokossa. Lilli ja Fari on niiiiin ihquja Turren mielestä (on ne tietysti ihania munkin mielestä :).

Tänä syksynä törmäsin siihen, että pääkaupunkiseudulla ei  kovin helposti pääse mukaan edes tokoryhmiin. Varsinkin kun heräilin ilmoittautumisiin niin myöhään syksyllä, että kaikki treeniryhmät tuntuivat olevan jo aivan täynnä niin Kirkkonummella, Lohjalla kuin Espoossakin. Onneksi kuitenkin mahduimme mukaan Veikkolan Koirakerhon Tavoitteellinen toko -kurssille, joka alkaa ensi viikolla. Jokainen kurssilainen valitsi itselleen jonkin tavoitteen, jonka treenamiseen kurssilla haluaa erityisesti paneutua. Meidän tavoite on (tietenkin!) luoksepäästävyys ja häiriöiden sietäminen. Mä odotan innolla, mitä vinkkejä uusi kouluttaja meille antaa. Koirakoita on ryhmässä vain neljä, joten opetuksen pitäisi olla todella tehokasta. Pitkän tokotreenitauon jälkeen ainakin omistaja puhkuu intoa, toivottavasti myös Turre. Olisi niin hienoa päästä joskus tokokisoihin asti!