Turkki lähti, joulu tuli ja meni, samoin uusivuosi, ja nyt ollaan jo pari viikkoa elelty vuotta 2011. Joulun jälkeen vietimme aivan täydelliset kaksi talvista viikkoa Jaalassa möksällä. Iloa mökkeilyyn toi Tikkiksen lisäksi meidän kanssa loistavasti viihtynyt pikkuperroherra, mr B . Tictac ei ehkä ollut aivan samaa mieltä meidän ihmisten kanssa pikkuherran ihanuudesta. Keskisormi heilui tasaiseen tahtiin, mutta ehkä lopulta Tikkis oli sitä mieltä, että pikkuveikasta ehkä jotain iloakin saattaisi olla (ainakin tyynynä sitä voi käyttää, jollei muuta), vai mitä luulette?

Nukkumisen lisäksi Jaalassa harrastettiin ahkerasti ulkoilua. Jäällä oli koirien hyvä juosta niin paljon kuin jaksoivat, ja yllätykseksemme ekaa kertaa ikinä jäälle oli vedetty myös latuja!! Niitähän oli pakko mennä kokeilemaan ja testata samalla, miten kahden koiran koirahiihtovaljakko kulkee. Hyvin kulki, hirvee oli vauhti  (siis mun mittapuulla hirvee ;) varsinkin silloin, kun saatiin Ilkka hiihtämään edellä! Suosittelen koirahiihtoa lämpimästi, mun lemppariurheilulaji by far!!

Valitettavasti pikkuherra B ei Ruotsin kökköisten koirien maahantuontimääräysten takia päässyt mukaan Ruotsiin, mutta toivon mukaan meidän suhteemme saa jatkoa myöhemmin keväällä Koirahiihtoharjoituksia jatkettiin tästä huolimatta yhden koiran ja ihmisen voimin kotona Uumajassa. Aivan mieletöntä, että ihan meidän kotikulmilta lähtee tarkalleen 8,6 kilsan mittainen "Hund och pulkaspår"! Pertsalatua ei ole, mutta latupohja löytyy, jota siis pystyy vapaalla tyylillä hiihtämään ja emäntäkin pääsee samalla testailemaan elämänsä ensimmäisiä luistelusuksia. Koirasta on hurjasti apua, kun hiihtäjää hyydyttää ja tekniikka tökkii.  Ollakseen vakavasti otettava urheilija koirahiihtoladulla hiihtäjällä pitäisi selkeästi olla trikoot päällä ja kaksi saksanseisojaa edellä valjakossa yhden perron sijaan. Meidän vauhti (joka oli mun mittapuulla muka mukavan vauhdikasta) oli aivan naurettavaa hissuttelua, kun ohi veteli oikeet urheilijat saksanseisojineen