Lisää jälkitreeniä

Äkillinen treeni-into iski viimeisen epäonnistuneen treenin jälkeen! Tajusin maanantaina, että (vihdoin ja viimein) viedään viimeistä lomaviikkoa (ihanaa päästä ens viikolla pitkästä aikaa opiskelemaan!). Olemme treenanneet koko kesän semiahkerasti. Harmittaa vaan, kun olen niin laiska pitämään päiväkirjaa harjoituksista! Joka viikko olen vetänyt useampia jälkiä, mutta enhän mä enää muista mitä ollaan tehty milloinkin, kun en ole laittanut mitään muistiin. Pitäisi pitää itsellä jotakin päiväkirjaa, johon merkkaisi edes ranskalaisilla viivoilla, mitä tehtiin, miten meni, ja mitä pitäisi harjoitella enemmän. Jäljestysreeneistä saatiin onneksi tällainen A4, johon vois merkata aina lyhyesti treenin jälkeen mitä tuli tehtyä ja miten meni (sitä täyttäessä tulee samalla harjoiteltua niitä jäljestystermejäkin på svenska ;).

 

Jäljestyspäiväkirja

 

 

Löysin netistä myös aika hyvän sivun, mihin joku on lyhyesti kirjoittanut omista treeneistään päiväkirjaa. Sieltä löytyy ainakin haastavia jälkikaavioita, sitten kun toi oma 3x100 metrin peruskuvio alkaa käydä liian helpoksi.

 

Keppitreeniä ja esineruututreeniä

Eilen oli taas sateinen sää. Jälki vanheni puolivahingossa reilut pari tuntia, kun kauppareissu venähti vähän pidemmäksi shoppailureissuksi (miten se opiskelijabudjetti taas menikään ;). Ylipäätään vanhenemisaikaan pitää alkaa nyt kiinnittää huomiota, eikä tehdä niinkuin tähän asti, että heti jäljen vetämisen jälkeen on ajettu jälki. Kohtuullisen hyvää jäljestystä, hiukan harhailua kulmissa. Polun ylityksiä tuli jäljelle kaksi, ja ne ovat selvästi vaikeita. En tiedä sitten, miten niitä pitäisi harjoitella. Voisko laittaa vaikka nameja sit niihin kohtiin jälkeä vetäessä? Kohtuu hyvä jälki sateesta (täällä sataa AINA!) ja tähän asti pisimmästä vanhenemisajasta huolimatta. Koska jäljen ajamisen jälkeen satoi edelleen ja mammaa ei huvittanut tehdä pitkää lenkkiä, pyörittiin vaan tunnin verran takametsässä (joka on itse asiassa oikeastaan suureksi osaksi suomaastoa) keppitreenejä ja esineruutuja tehden. Esineruutuja tehtiin kolme kappaletta. Ruudun koko tais olla aika pieni, ehkä 15 x 15m. Esineinä oli hanska ja narupallolelu. Ekaa kertaa näissä treeneissä tais olla mukana kaksi esinettä. Aika hyvin Tikkis tajusi, että tallotun ruudun ulkopuolelle ei kannata mennä, sieltä ei löydy mitään. Ruutuun lähetystä ei olla oikeestaan harjoiteltu ollenkaan. Lähinnä esineruutuilu on ollut meille aivojumppaa ennemminkin kuin tavoitteellista treeniä. Tähänkin vois jotain suunnitelmallisuutta kehitellä... Vikassa treenissä Tikkis löysi molemmat esineet kerralla ja yritti tuoda kumpaakin samaan aikaan, muuten se toi yhden kerrallaan ja lähti käskystä etsimään toista.

Keppitreeniä tehtiin jäljen jälkeen niin, että mä laitoin polulle 3 keppiä 10 metrin välein. Tikkis odotti paikalla maassa, ja siis näki kun lähdin laittamaan keppejä. Näin nää keppitreenit onnistuu, mutta emmä tiedä vieläkään,  miten mä saisin ne yhdistettyä jäljelle. Koitin kysyä tätä viimeksi treeneissä ja mua neuvottiin tekemään just tämmösiä harjotuksia lisää, jotta motivaatio kasvaisi. Keppitreenejä ollaan tehty nyt jokaisella lenkillä, aamu- ja iltalenkillä puistossa ja pidemmillä lenkeillä metsässä. Jokohan se kohta tajuais kepeistä jotain jäljelläkin?

Tehtiin metsässä myös sellaista treeniä, että piilotin oman kepin metsässä olevaan keppikasaan. Tikkis löytää oman tosi helposti! Jos joskus päästään tokossa alokasluokasta eteenpäin, niin mä luulen, että tunnistusnoudossa näistä treeneistä on apua.

 

Tokotreenejä

Sama ongelma vaivaa tokotreenejäkin, pitäisi ainakin johonkin kalenterin sivuun merkitä lyhyesti joka treenin jälkeen,  mitä tuli tehtyä. Tokojuttuja ollaan harjoiteltu lähes päivittäin koko kesän ajan. Ihmekös, ettei edistystä tapahdu, kun multa puuttuu suunnitelmallisuus treeneistä. Muistan kyllä, mitä viimeksi tein ja jatkan siitä, mutta sellainen kokonaissuunnitelma puuttuu. Täytyy yrittää korjata tätäkin, ja tehdä vastaavanlainen A4-päiväkirja kuin jälkitreeneistäkin. Kaikkea ei kuitenkaan jaksa ja ehdi päivttämään blogiinkaan.

Pidempiaikainen tavoite on kuitenkin ollut muuttaa palkkausta kädestä takapalkaksi. Hanna Hallängin treenit toimi jotenkin herättäjänä tän asian suhteen, kun näin omin silmin, miten takapalkkauksen voi tehdä myös lelulla. Mä olen tahkonu koko kesän takapalkkaa namikipolla, mutta se ei vaan kerta kaikkiaan toimi Tikkiksen kanssa. Se ei ole niin ahne, eikä se pöljä muista enää liikkeen jälkeen, että mitä, mikä kippo, missä muka. Ei se vaan toimi niin, että vaikka käsky olisi "istu" ja sen jälkeen tulisi vapautus takapalkalle, niin toinen ei enää muista minne me ne namit vietiin! Koko idea menee siinä, että tyyppi harhailee  ympäri kenttää käynnissä haistellen, että mistä se palkkakippo löytyisi. Melkein jo olen ollut viemässä koiraa uuteen silmätarkkiin, kun oikeesti musta tuntuu välillä vahvasti siltä, ettei se näe (tai sitten sillä on vaan tosi pitkät piuhat). Mutta kun edellisessä tarkastuksessa alle vuosi sitten silmät on terveiksi todettu, niin ei ehkä kuitenkaan vielä mennä uudestaan. Muutenkin, mä haluaisin, että Tikkis toimisi korkeassa vireessä (noh, niin korkeassa kuin se sille nyt on mahdollista) kentällä, eikä namipalkka tunnu nostavan kierroksia, päinvastoin, vaikka kuinka ennen treenejä koira olisi päivän paastolla. Hanna käytti Katlalle takapalkkana lelua. Niinpä, miksen mä ole tätä vaihtoehtoa tajunnut aikaisemmin? Kun lelulla kerran saa Tikkiselle kivan vireen päälle, niin tietysti, takapalkkana voi käyttää myös lelua! Värikäs pallo-narulelu kentän reunalle, niin se jopa löytyy sieltä, ja Tikkis muistaa paremmin, että ensin töitä hetki, sitten pääsee rallaamaan lelu suussa ympäri kenttää. Toinen asia, mikä muistui mieleen Hannan koulutuksen jälkeen, oli vireen ylläpitäminen kentällä ylipäätään. Siihen mä en ole kiinnittänyt tarpeeksi huomiota läheskään joka kerta. Kentälle ei kannata mennä niinä päivinä ollenkaan, kun itseä väsyttää jo valmiiksi, jotta saa pidettyä "RAI-RAI"-mielenitilan yllä koko treenien ajan! Tarkkuutta vaativissa liikkeissä, kuten kaukokäskyissä, mä pidän edelleen namipalkkaa. Niissä lelu nostaa kierroksia niin paljon, että tarkkuus kärsii ja Tikkis tarjoaa ihan satunnaisesti vaan jotain, jotta pallo lentäisi. Samoin palkka tulee edelleen kädestä seuraamisessa, kun treenataan käännöksiä ja takapään käyttöä.