Tämän viikon hakutreenit aloitettiin Tikkiksen osalta makkararingillä. Jokainen ringissä kutsui Tikkiksen kerran luokseen. Sen jälkeen yksi maalimies vietiin yhdessä koiran kanssa kiertäen piiloon tallatun hakualueen etunurkkaan, poistuttiin piilolta samaa kiertotietä, siirryttiin keskilinjalle ja lähetettiin koira suoraan kohti maalimiestä. Tikkis lähti maata haistellen kohti piiloa, otti hienosti kuitenkin hetken päästä ilmasta hajun, minkä jälkeen lähti vauhdilla kohti maalimiestä. Saatiin kehuja ohjaajalta, että Tikkiksen ilme oli kuulemma kuin kokeneella hakukoiralla, eikä moni kokenutkaan hakukoira osaa kuulemma ottaa yhtä hienosti hajua tuulen alapuolelta. Hehee, cool! Tämän jälkeen otettiin vielä haamu eli näyttäytyvä maalimies toiselle puolelle keskilinjaa. Sain moitteita siitä, että lähetin Tikkiksen suoraan risukkoon, joka sen oli pakko kiertää. Eli huomiota pitäisi kiinnittää siis siihen, että lähettää koiran hyvästä paikasta keskilinjalta suoraan kohti maalimiestä. Ehdittiin ottaa vielä toinenkin kierros, jossa kaksi maalimiestä vietiin piiloon yhdessä koiran kanssa ja parille piilolle ihan lähelle maalilinjaa lähetettiin koira vaan suoraan keskilinjalta. Vau, vauhtia alkoi löytyä, ja Tikkis teki jopa samanlaisia rusakkohyppyjä korkealla ilmaan kuin Turre aikoinaan <3 Ekaa kertaa ikinä näin sen hyppivän sellaisia ilmavia elastisia kenguruhyppyjä! Hauskaa oli siis sekä koiralla että emännällä! Viimeiseksi ohjaaja näytti omalla kokeneella hakukoirallaan  hovawart Rudilla valmista maalimiestyöskentelyä. Huh, valtava koira, valtava vauhti ja varmuus!  Ihailtavaa, ja samalla niin toivottoman monen vaiheen takana, ennenkuin tohon asti ikinä päästään...

Treenien jälkeen Tikkis ja bortsu Timna saivat vielä säntäillä ympäri maankaatopaikkaa. Kerrankin joku jaksoi juosta Tikkiksen kanssa hyytymättä! Tikkiksellä tuli kuuma ja jano, ja niinpä se sukelsi ojaan, jossa virtasi haisevaa, keltaisenharmaanöljyistä ällövettä. Ja ennenkuin ehdin kissaa sanoa, se oli jo ehtinyt juodakin sieltä aimo kulauksen vettä. Kun olin saanut  ällötyksen ojasta pois, ralli jatkui, ja Tikkis viimeisteli lookinsa kierimällä mutaisella metsätiellä. En saanut edes huolellisessa saippupesussa keltaisenharmaanruskeaksi värjääntynytt turkkia puhtaaksi. Kaipa se siitä sitten kuluu ja rapisee pois kuivuessaan, onneksi ei oo näyttelyä pariin viikkoon tulossa. Oksua ja ripulia vai kenties molempia vielä odotellessa... Oikein mukava ilta metsässä oli taas silti! Treenaaminen on niiiin kivaa ja onnistumisen tunteet aina yhtä mahtavia!