Tällä viikolla leikkasin Turrelta turkin pois. Leikkuu sujui uudella terällä suhteellisen nopeasti ja kivuttomasti. Jalat ja pää on edelleen ne haastavimmat osat trimmata. Loput karvat jaloista leikkasinkin saksilla, kun se sujui niin paljon helpommin. Varsinkin etutassuja trimmatessa Turre vetää koko ajan tassuaan pois trimmerin alta, eikä trimmauksesta koneella tule mitään.  Ihanaa, nyt ei tule enää puolta metsää tassujen mukana sisälle, ja turkki kuivuu vartissa sateisen lenkin jälkeen!

Tänään oltiin ekaa kertaa Veikkolan koirakerhon Tavoitteellinen toko-kurssilla. Odotin kurssia ihan innoissani, mutta ekan kerran perusteella vetäjä olikin aikamoinen pettymys. Vetäjänä toimi Suomen Eläinkoulutuskeskuksen vetäjä, joten periaatteessa ihan ammattilainen. Meidän näkemykset (vesi)koiran koulutuksesta vaan meni lievästi sanottuna ristiin. Kouluttaja kun uskoi pelkästään positiiviseen koulutukseen ilman pakotteita ja rangaistuksia. Just joo, näyttäkää mulle vesikoira, joka on koulutettu täysin ilman rangaistuksia ja pakotteita! Meidän tavoitteeksi kerroin luoksepäästävyyden treenaamisen. Kerroin vetäjälle, miten me ollaan luoksepäästävyyttä harjoiteltu, mutta että nyt on vähän taidot ruosteessa, kun treenikaverit on olleet vähissä. Meidän tapa perustuu Kaisa Hilskan opetukseen, jonka perustana on positiivinen vahvistaminen, mutta jossa mä voin myös vaatia Turrelta luoksepäästävyyttä sen jälkeen, kun mä tiedän, että se sen jo oikeasti osaa. Pakotteiden ja rangaistusten käyttäminen (todella tehokkaaksi osoittautunut vesipullosuihkaus mukaan luettuna) oli ohjaajan mielestä ihan väärä tapa tähän ongelmaan. Muutenkin vetäjä vaikutti hiukan semmoselta puolikyllästyneeltä ja flegmaattiselta, jolla oli kaiken lisäksi jo valmiiksi negatiivinen asenne vesikoiria kohtaan rotuna. Höh, miten voikin olla  niin vaikeeta löytää hyvää tokoryhmää?!

Muut koirakot olivat melkoisia tapauksia. Mukana oli tämän korttelin pahimmat räksyttäjät (tappijalkaiset makkarat, eli jotain corgin tapaisia kavereita), joita keski-ikäiset leidit veti kurssillakin valjaissa perässään, ja joilla ei oikein tuntunut olevan oikeata asennetta olla mukana kurssilla. Leidien koirat ei osanneet edes istua. Ensimmäiseksi toinen leideistä ilmoitti, että "kai tämä kurssi siirretään kevääseen, täällähän sataa!" En tosin Turren käytöksestään ole mitenkään superylpeä. Miten sille aina välillä lukkiutuu semmonen "liian-jännää-mä-en-ehkä-voi-syödä-mitään-enkä-ainakaan-osaa-mennä-maahan-tai-seurata" -asenne päälle. Ihan eri koira oli hihnan päässä taas tänään kuin vaikka eilen, kun treenattiin kaksistaan kentällä! Kyllä se silti oikeesti osaa vaikka mitä, kunhan pääsis vaan oikeeseen vireeseen (ja olisi hyvä ohjaaja, eikä sataisi vettä, eikä olisi märkä maa ja pyllyä paleltaisi. Seliseli).