Turre on vihdoin takaisin kotona! Reilu kuukausi ilman Turjaketta tuntui ikuisuudelta, mutta onneksi tiesin, että Turre oli koko ajan tosi hyvissä ja osaavissa käsissä  (iso kiitos Marikalle hyvästä hoidosta ja vaivannäöstä). Kotiin palasi harmaaksi muuttunut ja kovin nöyrä ja kiltti pieni potilas. Haavasta on otettu tikit pois ja paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta haava on edelleen osittain auki. Haavan hoitaminen siis jatkuu, kunnes siihen on kasvanut uusi iho. Siihen asti pidetään tötsä päässä ja ollaan sairaslomalla harrastuksista. Ihme kyllä, tötsä ei tunnu häiritsevän Turrea juuri ollenkaan. Koska turkki on lyhyt ja haava on vielä auki, me odotellaan jo kovasti kevättä ja toivotaan, että pahimmat pakkaset ovat Turun osalta ohitse! Tötsän kanssa lenkkeillessä tuntuu saavan kovasti huomiota ja myötätuntoa ohi kulkevilta ihmisiltä. Tämän päivän paras oli pikkupojan kommentti: "Iskä, miks tolla koiralla on lampunvarjostin päässä?".

Omituisia kicksejä sitä voikin saada pelkistä aamulenkeistä: nyt, kun niitä ei ole joutunut/tarvinnut/saanut vähään aikaan tehdä, tuntuu ihanalta lähteä happihyppelylle heti aamusta! Tänään tuntui jo ihan keväiseltä, talitintit ja mustarastaat lauloivat, käpytikka rummutti katulamppua ja lämpötilakin oli plussalla. Aamuisin ja iltaisin on taas valoisaakin. Onneksi Turre on olemassa, muuten jäisi ulkoileminen paljon vähemmälle ja (melkein) biologilta kaikki kevään merkit huomaamatta...