Viime lauantaina startattiin kolmannen kerran tokokisoissa ALO-luokassa. Kisassa oli todella paljon osallistujia, ja meidän vuoromme oli 15 kilpailijasta vasta toiseksi viimeisenä. Odotusaikaa oli siis aivan liian paljon. Paikallamakuu otettiin kolmessa erässä, meidän vuoro oli viimeisessä erässä. Jostakin syystä kisaamassa oli hirveästi suuria pk-koiria, eli sakemanneja, rottweilereita ja belgejä, kun aikaisemmissa kisoissa koirat olivat enimmäkseen seurakoirarotujen edustajia. En tiedä miksi, mutta en itse kauheesti noista isoista koirista välitä, musta ne on aina jotenkin pelottavia, kun ne ovat niin kovin vietikkäitä ja äänekkäitä. Tikkiksen hermot olivat koetuksella jo paikallamakuussa, kun kehään mennessä isot koirat pitivät kaameeta haukuntaa, joka vielä kaikui hallin seinistä. Ja jotta tilanne olisi vielä vähän vaikeampi, hallin seinän kulmassa sattui vielä kaivinkone kaivamaan kuoppaa ja ääntähän siitäkin lähti. Paikallamakuussa Tikkis pysyi kyllä paikallaan koko ajan, mutta oli kovasti paljon levottomampi kuin normaalisti, mikä näkyi haisteluna ja lopulta sivulle nousemisena liian aikaisin.

Paikallamakuusta vein koiran autoon, ja loputtoman pitkältä tuntuneen ajan se saikin siellä kökkiä. Ennen omaa vuoroa koira tuntui ihan täpäkältä ja työintoiselta pitkästä odotuksesta huolimatta, mutta välittömästi kun olimme astuneet kehään, jotakin aivan käsittämätöntä tapahtui. Koiran vire tippui sadasta nollaan sadasosasekunnissa! Mun oli vaikeeta saada koiraan mitään kontaktia, Tikkis haisteli ilmaa ja maata ja pyrki haistelemaan liikkeenohjaajaa. SUURI pettymys, juuri kun kuvittelin, että vireongelmat olisi toistaiseksi selätetty :( Minusta seuraaminen oli surkeaa, vire oli surkea, koira yritti karata hyppyesteelle, kontakti oli koko ajan hukassa ja meidän varmin liike eli liikkeestä maahan meni nollille?? En vieläkään ymmärrä, mitä ihmeen signaaleja liikkeenohjaajasta lähti tai mitä feromoneja ilmassa mahtoi olla. Ihmeen kaupalla kasaan saatiin kuitenkin 167p (muista liikkeistä 9, kokonaisvaikutelma 10), vaikka minusta koira oli aivan ulalla koko suorituksen ajan. En ole siis millään lailla tyytyväinen kisasuoritukseen, vaikka 1-tulos saatiinkin kasaan kaikesta huolimatta. Vireongelmat aivan yllättäen nousivat taas pintaan, ja emännän paniikki seuraavassa kokeessa (jos sellaista vielä tulee...) lienee aivan uusissa sfääreissä tämän kisasuorituksen jälkeen.

Pari päivää asiaa pohdittuani alan pikkuhiljaa kyetä iloitsemaan 1-tuloksesta ja TK1-"tittelistä". Nyt pidetään tokosta hetki taukoa, ja aletaan pikkuhiljaa treenailemaan AVO-luokan liikkeitä. Josko sitten ensi vuonna uskallettais korkata AVO-luokka?

Marikalle & Ramolle ja tietysti siskolle kiitos vielä tätäkin kautta kannustuksesta kisapaikalla :) Videoitua kisasuoritusta en ole pystynyt itsekään vielä katsomaan...