3.10. Jäljestystä. Lokakuun ekana sunnuntaina pidettiin syksyn vikat Brukshundcirkelin treenit. Aamulla lämpötila oli reilusti pakkasen puolella ja jäljen vanhenemisen odottelu niin kylmää puuhaa, että nämä jäivät syksyn viimeisiksi treeneiksi. Toivottavasti pääsemme keväällä taas uudestaan mukaan Brukshundcirkelin treeneihin! Vikalla kerralla vedin itse jäljen, jonka pituus oli noin 400m. Tämän jäljen erikoisuus oli se, että Ulla veti hämäykseksi risteävän riistajäljen hirvensorkalla mun tekemälle jäljelle. Riistajälki ylitti siis ihmisjäljen kahdessa kohdassa. Halusin nähdä, miten Tikkis reagoi riistajälkeen. Oikeastaanhan risteävä jälki oli sekä riistajälki + ihmisjälki, koska Ulla veti hirvensorkkaa perässään. Muistan vuosi sitten Z-leirin taippariharjoituksissa, ettei Tikkis osoittanut mitään kiinnostusta linnulla vedettyyn laahausjälkeen, ja ajattelin, ettei se nytkään Tikkistä kiinnostaisi, mutta olin kyllä ihan väärässä. Ei todella tarvinnut arvailla, missä kohtaa hämäysjälki kulki, niin selkeän reaktion se Tikkiksessä aiheutti. Tikkis veti syvään henkeä sisään ja jäi nuuskuttamaan todella kiinnostuneen oloisena riistajälkeä. Jos Tikkis olisi saanut valita, se olisi ehdottomasti valinnut riistajäljen. Mun oli pakko muistuttaa Tikkikselle, että ei, nyt piti kyllä seurata ihmisjälkeä. Sama reaktio toistui toisessa kohdassa, mistä Ulla oli kulkenut sorkan kanssa. Ehkä joskus tulevaisuudessa joku avustaja voisi tallata ihan vaan ilman hirvensorkkia meidän jäljen yli, jotta näkisin, että millaisen reaktion pelkkä risteävä ihmisjälki aiheuttaa, ja että osaako Tikkis erotella eri ihmisten tekemät jäljet. Vikojen jälkitreenien jälkeen seuraavalla viikolla saatiinkin jo ensilumi Uumajaan, joten ihan oikein Brukshundcirkelin vetäjät säät ennustivat ja treenit tältä syksyltä lopetettiin ihan oikealla viikolla. Ruotsin taitoni joutuivat taas testiin, kun vetäjä pyysi minua kirjoittamaan Björkstadens hundklubbenin kotivuille raportin syksyn treeneistä. Lyhyestä virsi kaunis, eikö..? Tuolla mun kirjoittama teksti ja kuvakin näimmä  jo komeilee :D (pliis, älkää kertoko mulle kuinka monta mokaa sain muutamaan riviin taas ahdettua ;)

9.10. Spanieliliiton erikoisnäyttely, Hyvinkää. Erkkariin valmistautuminen aloitettiin jo näyttelyä edeltävänä torstaina, jolloin pesin Tikkistä rakkaan kummityttöni Aavan avustamana :) Pesuoperaatio olikin melkoista jynssäystä, kun Tikkiksen kanssa on harrastettu koko alkusyksy niin paljon metsälajeja. Mä en ymmärrä, miten joittenkin perrojen tassut voi pysyä valkoisena? Eiks niitten kanssa mennä metsään, vai millä ihmeen aineilla ne valkaistaan? Tikkiksen tassut olivat ja pysyivät harmaan eri sävyisinä, vaikka kuinka niitä yritin kylpyammeessa pestä ja vaahdottaa valkoisen koiran shampoolla. Rakas Espreen shampoo oli jonnekin sitten Elonäyttelyn kadonnut (pullo löytyi tietenkin heti näyttelyä seuraavana päivänä...), ja uusi shampoo osoittautui ihan turhaksi kamaksi. Lähempi tassujen tarkastelu osoitti, että harmaan sävyn tassuihin aiheutti rastojen sisälle tiukasti pesiytyneet pienen pienet mustat siemenet ja muut metsän roskat. Tassukarvojen rastoja aukaisemalla sain irrotettua ison kasan roskaa pois karvoista, mutta eipä niistä valkoisia tullut millään. Perjantai-iltana näyttelyyn valmistautuminen jatkui Maire-perron perheen luona Lohjalla. Suurkiitos Mairen emännälle trimmausavusta Huhhuh, kuoriutuihan metsäkoirasta taas upea näyttelyperro, vaikka se melkoisen työn ja valvomisen takana tällä kertaa olikin. Mä kun olin sitä mieltä, että riittää, että perro on puhdas, että sen voi viedä kehään, mutta okei täytyy tunnustaa, että tulihan Tikkiksestä aika paljon hienompi trimmauksen jälkeen. Tosin olen vahvasti sitä mieltä, että perrojen esteettisestä trimmauksesta pitäisi keskustella ihan avoimesti, ja miettiä, mihin suuntaan rotua tällä menolla viedään. Mä en halunnut perroa ottaessani trimmausta vaativaa turkkirotua, enkä tykkää tästä suunnasta, että perroa ei voi (tai voi varmaan, mutta jos haluaa menestyä, niin ei kannata) viedä kehään trimmaamattomana. Osa perroista muistutti erkkarissa jo melkoisesti bichon frise-puudelipalloja... Viime vuonna mua ei muistaakseni jännittänyt koko näyttelyä yhtään, mutta tänä vuonna jännitti jostakin syystä sitten viime vuodenkin edestä. Huonosti nukuttu yö, hillitön väsymys ja kaikemoinen kuhina kehän laidalla lisäsi jännitystä, ja melko tiukkoja ilmeitä näytti tallentuneen kehän laidan valokuvaajien kuviin. Onneksi koira oli suurimmassa osassa sentään jo ihan nätisti aseteltu. Ihan mulle ei ole vieläkään auennut näyttelyharrastuksen hohto, vaikka käsissä näin upea koira onkin. Jotakin semmosta ihmeellistä tunnelmaa taas tässäkin näyttelyssä kehän laidalla oli. Kovin vaikeaa on selvästi olla iloinen toisen koiran menestyksestä, jos oma ei menesty :/ . Onni oli joka tapauksessa meille myötä tänäkin vuonna erkkarissa, ja Tikkis uusi viime vuoden PU1 VSP -sijoituksensa. Tikkiksen upea Isla-täti oli tänä vuonna ROP! BIS VSP -kehässä Tikkiksen menestys löi händlerin aivan täysin ällikällä; Tikkiksen sijoitus oli BIS VSP 2!! Edelle kiilasi Kamile upean Lucy-portugeesin kanssa. BIS-kehissä vesikoirat menestyivät kyllä aivan upeasti tänä vuonna, onnea kaikille menestyneille ja tuloksiinsa tyytyväisille! Kotiinviemisinä upeasta näyttelypäivästä me saimme komean pokaalin lisäksi ison säkin Royal Caninin ruokaa, pyyhkeitä, kasan erivärisiä ruusukkeita ja aivann upean arvostelun:

"Male with good essentials, looks like a champion. Nicely headed. Good neck, excellent shoulders, good feet. Well ribbed up. Strong topline. Powerfull hindquarters. Sound mover"

                                                                                                                 (c) Anna Kokko

 

20.10. Tokavika agility. Yhdet agilitytreenit missasimme Turun ja opiskelujen vuoksi, mutta viime viikolla pääsimme taas mukaan agilitytreeneihin. Poissaollessamme ryhmä oli treenannut okseria ja muuria. Tämän treenikerran uusi este oli keinu, jota etukäteen olen kauhulla odottanut. Keinun harjoittelu tehtiin kuitenkin kovin lempeästi, joten tästä kerrasta ei ainakaan traumoja Tikkikselle päässyt syntymään. Koira ohjattiin keinulle, jonka ympärillä avustajia oli varmasti riittävästi: Yksi toisessa päässä keinua nosti keinua hitaasti ylöspäin koiran kävellessä kohti toista päätä, ja lisäksi koiran kummallakin sivulla oli avustaja, jotta koira ei varmasti pääsisi tippumaan laudalta. Lisäksi teimme sellaista harjoitusta, jossa harjoiteltiin rämähdystä. Siinä avustaja piti taas keinun toisesta päästä kiinni, ja koiraa houkuteltiin nostamaan tassut laudalle ja rämäyttämään lauta maahan. Hienosti meni, ja Tikkiksestä taisi olla ihan makeeta rämäytellä keinua ja saada siitä palkkaa :) Ensi kerralla harjoitellaan kuulemma ohjauskuvioita, som heter på svenska framförbyte och bakombyte. Esteyhdistelmät olivat tällä kertaa seuraavanlaisia:

1) 5x hyppyeste puolikaaressa (2 suoralla, yksi este "käännöskohdassa")

2) 3x hyppyeste, ensimmäinen vinossa kulmassa. Tarkoituksena oli harjoitella koiran sijoittamista ekan esteen taaksen niin, että se osaisi hakea seuraavat esteet, eikä harhaudu viereisille esteille. Hyvin meni!

3) 2 x hyppyeste, mutkaputki, jonka jälkeen 2x hyppyeste. Mutkaputki meni tällä kertaa aivan upeasti kummastakin suunnasta!

TicTac jobbade jättebra igen i agilityträningar och jag var så stolt över honom! Aluksi ajattelin, että Tikkiksen hitaahko tempperamentti ei sovi agilityyn ollenkaan, mutta taisin olla onneksi väärässä. Selvästi rauhallisempikin koira kuumenee agilitystä sen verran, että loppujen lopuksi Tikkiksen vakaa hermorakenne taitaakin sopia tähän lajiin aika hyvin. Kyllä siitäkin löytyy aivan järjettömästi vauhtia, mä en meinannut enää näissä treeneissä pysyä Tikkiksen vauhdissa mukana.

2x2-kepit sujuvat jo aika mallikkaasti. Hävettävän vähän ollaan viime viikolla treenattu, mutta ennätys on tällä hetkellä kuusi keppiä suorassa linjassa. Uuden keppiparin lisääminen tuotti hiukan vaikeuksia, mutta kun maltoin mieleni ja peruutin harjoituksissa vähän taaksepäin, uusikin keppipari on alkanut sujua aika hienosti. Ehkä sitten tulevat keppiparit menevät jo hiukan vähemmällä tuskailulla Tikkiksen pörröiseen päähän :)

ps. Vet  ni vad har varit kanske mest irriterande hittils här i Sverige? Om jag inte kan tala flytande svenska, betyder det inte, att jag är dum i huvudet ;) Det behövs inte att tala mig jättelångsammt eller fråga hela tiden "Förstår du?". Javisst förstår jag, jag förstår ju allt!!! Det är så jävlä irriterande, att jag inte kan uttrycka mig ordentligt, men jag ska lära mig (hoppas jag åtminstone ;) Och vet ni vad är jättekonstigt här i Sverige också? Vackra unga kvinnor använder hemskt mycket snus. Usch, det ser så äckligt ut! I Finland tack och lov är det olagligt att sälja snus, och bara hockeyspelare (killar!)  använder snus. Jag har aldrig tidigare sett unga kvinnor med snus under läppen...