Edellinen kirjoitus ilmeisesti herätti jotakin ajatuksia, mutta haluan korostaa, että tarkoitukseni ei ollut nostaa itseäni tai koiraani millekään korokkeelle, eikä väittää että KAIKKI koirat räyhäävät (niinpä, kun se ruotsi ei ole sujuvaa, niin väärinkäsityksiä syntyy... Luovutan, ja vaihdan takaisin suomeen lisäväärinkäsitysten välttämiseksi). Veikkolassa kyllä välillä tuntuu siltä, että lähes kaikki koirat räyhäävät. Sama toistui tosin kyllä Varsinais-Suomessakin taannoin yhtenä viikonloppulenkillä Raisionlahdella... Hyvä on, jos muilla on parempi tuuri ja paremmin käyttäytyviä koiria lähiöissään. Minusta on hienoa, että oma koirani ei räyhää muille. Tullessaan se suhtautui kaikkiin koiriin positiivisesti. Nyt suhtautuminen vastaantuleviin koiriin on muuttunut aavistuksen rauhattomaksi. Minusta pehmeälle (ja ehkä vähän kovemmallekin) koiralle riittää, että noin puolet vastaantulevista koirista räyhää, jotta se vakuuttuu siitä, että vastaantulevat koirat saattavat olla vihaisia ja niitä saattaa olla hyvä hiukan pelätä. Tarkoitukseni ei ollut tietenkään syyllistä ketään. Minusta räyhäävät koirat ovat ikäviä ohitettavia ja minun nähdäkseni koirat opettavat toisensa räyhäämään. Kai minäkin alkaisin kulkea nyrkit pystyssä korttelia ympäri, ihan vaan varuiksi, jos puolet vastaantulevista ihmisistä kiroilisi uhkaavasti aina kohdatessa. 

Ruotsissa reissatessa olen miettinyt, että mitä ruotsalaiset sitten tekevät niin eri tavalla kuin me suomalaiset koiranomistajat, kun koirat käyttäytyvät siellä niin paljon paremmin kuin Suomessa (mutta siihen pohdintaan ei enää kielitaito ruotsiksi riittänyt edellisessä kirjoituksessa). Eivät koirat varmasti olekaan mitenkään ratkaisevasti erilaisia Ruotsissa kuin täällä. Voisiko yksi syy olla se, että siellä koirat ovat lähes aina vapaana? Se on ainakin näin nopeasti ajateltuna se suurin ero suomalaiseen koirien ulkoilutuskulttuuriin. Yritän kesällä päästä paikallisen ruotsalaisen koiraseuran koulutuksiin mukaan. Kerron sitten, jos valaistun aiheesta lisää.

Jotta koiran ei tarvitsisi ohitustilanteissa arpoa, mitä tässä pitäisi tehdä, aion opettaa Tikkikselle (jo ennenkuin mitään ohitusongelmia pääsee syntymään) ohitukset samalla systeemillä kuin Turrellekin aikoinaan. Nämä Koirataidosta joskus aikoja sitten saadut ohjeet toimivat hyvin Turrella. Jos olin itse hyvin ohitustilanteissa mukana, Turre ohitti räyhäävätkin koirakot hienosti kontaktissa, vaikka sillä olisi varmasti ollut taipumusta melkoiseksi remmiräyhäksi. Ja sillekin tämä "temppu" opetettiin itse asiassa jo pentuna, ennen murrosikää, jotta ongelmia ei pääsisi syntymäänkään.

 

"Katseen kääntäminen pois kohteesta"

1. Koira on ohjaajan edessä. Odota, kunnes koira kääntää katsettaan pois ohjaajasta vaikka tällä on makupaloja kädessään ja naksauta+palkitse. Tee 5-10 toiston sarjoja siten, että palkitset koiran aina suunnasta, johon se käänsi päänsä. Voit esim. tiputtaa namin maahan koiran vierelle.

2. Kouluta toiminta sujuvaksi, eli koira kääntää korostetusti katseensa heti saatuaan makupalan vähintään 8/10 toistosta.

3. Nimeä toiminto (meillä "käännä").

4. Kasvata kestoa hiljalleen n. 5 sekuntiin. Jos koira alkaa vilkuilla, älä palkitse.

5. Siirrä toiminta muihin katseen kohteisiin (toisen ihmisen kädessä oleva makupala, lähestyvä ihminen, pallo, linnut pellolla jne.) Koira saa kääntää katseen mihin tahansa, mutta ei saa katsoa suoraan kohdetta. Palkka tulee ohjaajalta kädestä tai maahan. Älä pyydäa aina koiraa kääntämään heti katsettaan vaan odota, tarjoaisiko se sitä itse ja palkitse tarjonta.

6. Siedätä toiminta erilaisiin ympäristöihin.

7. Kun koira osaa katseen kääntämisen, sitä pitää voida siltä myös vaatia. Meillä rangaistuksena oli vesipullo. Jos koira ei luovu käskystä, rankaisuna tulee vettä kuonolle, kunnes koira perääntyy ja kääntää katseensa pois tuijotettavasta. Kun koira on pitänyt katseensa kääntyneenä jonkin aikaa, kehu rauhallisesti.

 

Tapoja ohitusten ohittamiseen on varmasti monta, mutta tämä toimi meillä paremmin kuin pelkkä kielto tai hihnasta nyppääminen, joiden kautta ohituksia taas Koirakorjaamolla Turrelle opetettiin. Minua häiritsi se, että siellä koiralle ei kerrottu mitään vaihtoehtoa, mitä ohitustilanteissa olisi pitänyt tehdä, kerrottiin vain, mitä ei saa tehdä. Sillä tekniikalla meillä mentiin vain metsään, tämä toimi lopulta parhaiten. Aika näyttää toimisiko tämä myös Tikkiksellä ohitustilanteisen rauhoittamiseen entisestään

 

ps. Koska mua ärsyttää tyyli, jolla edelliseen kirjoitukseen kommentoitiin toisessa blogissa, pitää vielä jatkaa vähän. Minusta minulla on oikeus kirjoittaa blogiini myös onnistumisen kokemuksista koirani kanssa,  ihan niinkuin muillakin. Minusta minä jos joku olen kirjoittanut blogiini avoimesti ja rehellisesti myös ongelmista koiran kanssa, ilman niitä vaaleanpunaisia laseja. Minusta meidän blogia lukemalla saa aika oikeanlaisen kuvan elämästä Tikkiksen kanssa, samalla tavoin kuin aikoinaan elämästä Turren kanssa. Kai mä saan olla ylpeä koirastani, kun nyt mulla on käsissäni koira, joka on arjessa helppo? Ei se mikään harrastustykki ole, mutta se on mun ihana ja rakas kotimuffeni <3