Käytiin Barcelonassa lomailemassa, ja samalla ihmettelimme, millaista koiran elämä on suurkaupungissa Espanjassa. Vaikutti siltä, että saattaa moni espanjalainen koira olla paljon onnellisempi kuin tavis suomalainen koira. Puistoissa, kaduilla ja rannalla koirat juoksentelivat irti. Kaikilla oli kuitenkin panta kaulassa, mutta omistajaa ei välttämättä näkymät missään lähistöllä. Ihmiset jättivät koiransa kaupan ulkopuolelle ilman käskyä, ja siinä ne näyttivät hengailevan, kunnes emäntä tuli kaupasta ulos. Koiran sai ottaa mukaan kahviloihin ja kauppoihinkin. Kaikki koirat tuntuivat tulevan hienosti toimeen keskenään. Neljän päivän aikana ei näkynyt yhtään rähinää eikä tappelua, vaikka puistoissa juoksi jos jonkinnäköistä ja -kokoista koiraa. Ainakin yhteen perroon törmättiin, mutta siitä ei ehditty ottaa kuvaa. Huomiota kiinnitti useimpien koirien typätty häntä, vaikka monet typätyt koirat näyttivät sekarotuisilta. Typätäänkö siellä siis häntä suunnilleen kaikilta koirilta? Mua on kyllä valistettu, että typistys tehdään niin pienelle pennulle, ettei typistys oikeesti ole fyysisesti mitenkään tuskallista koiralle, vaikka se julmalta ensiajattelemalta tuntuukin.  Se ei kuulemma ole mitenkään sama asia kuin vaikka jonkun raajan katkaisu (mihin monet sitä vertaa), jos se tehdään ihan pikkupennulle. Täysin turhaa se on joka tapauksessa, mutta nyt tiedän, miksi espanjanvesikoirien rotumääritelmässäkin taidetaan edelleen puhua hännän typistämisestä.

 

Herra säätää sateenvarjonsa kanssa (joka oli kovaasti tarpeellinen kahtena päivänä neljästä) ja wuffet hämmästelee.

Mammalla oli yksi koira, muuta koirat ilmestyi jostain puiston nurkasta ihmettelmään mamman koiraa.

Kultsi ui Barcelonaten aalloissa, eikä kukaan kyseenalaistanut, etteikö koira voisi olla yleisellä uimarannalla! Meitä sen sijaan oikein "Kirkkonummen kunnanhallituksen edustaja" kävi Tampajalla valistamassa, että "Koirien tuominen yleisille uimarannoille on Suomen lain mukaan kiellettyä".  Juu, Suomessa nipotetaan kaikesta. Sääli sitä suomalaista koiraa, jonka omistaja noudattaa Suomen lakia pilkuntarkasti...

Hassu lyttynaama oli kovin kiinnostunut kultsin vesileikeistä, mutta ei sentään itse uskaltautunut aaltoihin.

 

Tikkis oli matkan ajan täysihoidossa mökillä meren rannalla. Siellä sekin pääsi uimaan-uimaan-uimaan, kuulemma ensimmäisenä aamulla ja viimeiseksi illalla. Tuntuu siltä, että turkki alkoi rastoittua heti meressä polskahtelujen jälkeen. Melkoisen työläässä vaiheessa se kyllä nyt taas on, joka päivä tällä viikolla olen aukonut yötä myöten selkä krampissa rastoja irti toisistaan. Ja tälläko rodulla pitäis olla helppo turkki? Suurimmalla osalla ei taida kuitenkaan olla ihan itsestään rastoittuvaa turkkia...