Ensin lyhyt kertaus viime viikon läksyistä.  Viime viikon aikana siis ulkona keskityttiin siihen, ettei Turre vedä ja sisällä koiraa ei huomioitu. Turre on ollut sisällä tosi rauhallinen, ja ulkona ollaan kävelty pääasiassa hiljaksiin hajujen perässä, välillä pysähdellen "odota"-käskystä.

Tänään käytiin toista kertaa Järvenpäässä tapaamassa Emiliaa. Alun kuulumisten vaihdon jälkeen lähdettiin kävelemään. Muutaman kerran jouduin nyppäisemään hihnasta, mutta muuten meni oikein mallikkaasti. Jatkossa hihnasta ei enää nyppäistä automaattisesti, vaan sanotaan pelkästään "Ei", jos hihna kiristyy. Silloin Turren pitäisi kääntää päätään ja katsoa muhun. Jos pää ei käänny, niin silloin tulee nyppäisy (rangaistukseksi) ja "Ei".

Tämän jälkeen alkoi tämän kerran mielenkiintoisin osuus. Lähdimme kävelemään pellolle, missä Turre päästettiin vapaaksi. Tarkoituksena oli opetella luoksetuloa laumasta karkoituksen avulla. Kuten odotinkin, Turre ei tullut kutsusta luokse, kun se oli keskittynyt haistelemaan jotakin hajua. Silloin käännyimme ympäri, ja Emilia tarkkaili koko ajan Turrea. Kun Turre vihdoin lähti meidän peräämme ja tuli suht lähelle, se karkoitettiin. Karjuin sille ja samalla sitä päin lensi kolinapurkkeja ja ketjukaulain. Sitten lähdimme taas kävelemään siitä poispäin, ja Turre tuli vielä perässä, jolloin käännyimme taas ja edellinen karkoitus toistui. Tämä tehtiin vielä kerran, jonka jälkeen Turre ei enää hipsinyt perään, vaan jäi epävarman näköisenä paikoilleen. Silloin Turre kutsuttiin äkkiä luokse ja kehuttiin jo, kun se lähti juoksemaan mua kohti. Kun Turre tuli luokse, kehuin ja silittelin sitä kovasti. Turren siis piti jäädä hetkeksi epävarman oloiseksi siitä, että olenko mä oikeasti tosissani ja onko se enää tervetullut mun luokseni. Hetken päästä annoin Turrelle taas "Saa mennä" -vapautuskäskyn ja annoin sen juosta jonkun hajun luokse. Yllättävää, se ei taaskaan tullut kutsusta luokse, jolloin karkoitus tehtiin uudelleen. Toisella kertaa yksi kerta riitti. Karkoitus pitäisi seuraavan viikon aikana päästä tekemään ainakin pari kertaa. Mitä kovempi koira on, sitä useamman kerran karkoituksen voi joutua tekemään. Karkoituksen pitää olla niin voimakas, että koira todella tulee hetkeksi epävarmaksi. Emilia selitti, että koirat tekevät karkoituksia myös toisilleen, eli se on selkeää koiran kieltä, joka nostaa mun asemaani Turren silmissä selvästi (vaikka mammaa ehkä hiukan hirvittikin, että mitä jos se ei enää tuukaan mun luokse, vaan lähtee oikeesti pakoon meitä...). Jännittävää nähdä, olisiko tässä nyt ratkaisun avaimet luotettavaan luoksetuloon tilanteessa kuin tilanteessa.

Karkoitusharjoitusten jälkeen harjoiteltiin vielä ohituksia kolinapurkin kanssa. Emilian Loukku-perro toimi harjoitusohitettavana. Ei meillä ohituksissa ole suuria ongelmia muutenkaan ollut, mutta ehkä oli ihan hyvä käydä läpi vielä tämäkin, varmuuden vuoksi. Tarkoituksena oli, että jos Turre alkaa pörhistellä ja jäykistellä, eli edes ajattelee pahojaan, sitä kielletään. Ensin sille sanotaan pelkästään "Ei" (nyppimättä remmiä).  Jos pörhistely ei lopu siihen, sille sanotaan "Ei" JA ravistetaan kolinapurkkia. Jos toiminta ei lopu tähänkään, sille sanotaan "Ei" ja samaan aikaan purkki lentää koiran jalkoihin (purkkihan ei satuta koiraa, vaikka se sitä päin lentäisinkin). Ensin Loukku oli ulkotarhassa, ja sen ohi käveltiin. Tässä Turre hiukan pörhisteli, mutta kun kielsin, se lopetti. Sitten Loukku otettiin tarhasta, ja teimme muutaman ohitusharjoituksen. Kun sanoin "Ei" napakasti, Turre lopetti taas heti pörhistelyt ja alkoi lähinnä hiipiä varovasti mun perässä hiukan Loukkua vilkuillen. Ei tarvinnut edes ravistaa kolinapurkkia.

Tänään siis askartelen vielä pari kolinapurkkia, joiden sisälle laitan prikkoja tai vastaavia. Sitten vaan treenailemaan purkki taskussa ohituksia ja häätöjä turvallisissa paikoissa. Purkin käytössä pitää muistaa, että AINA 1) ensin tulee kielto, 2) sitten purkin ravistus ja kielto ja 3) purkin heitto ja kielto. Jos purkkia pitää käyttää itsepuolustukseksi, (esim. jos koira murisee) sen voi heittää suoraan koiraa päin varoittamatta. Päivittäin voin kutsua Turren muutaman kerran hellittäväksi, muuten huomioimattomuus jatkuu edelleen.

Jännittävää ja mielenkiintoista...