Turre on ollut useamman viikon kasvattaja-Marikan hoivissa Nummelassa. Marika on jaksanut todella paneutua Turreen ja yrittää avata tiukkoja umpisolmuja, kiitos siitä :) Edistystäkin on kuulemma alkanut tapahtua oikein mukavasti.

Mulla on aivan hirvittävä ikävä Turrea, mutta mun täytyy vaan koittaa jotenkin kestää ja uskoa siihen, että Turre palaa parin viikon päästä kotiin entistä reippaampana ja ehjempänä koirana (kunhan koirien välisestä yhteenotosta syntyneet haavat ovat parantuneet ja niihin ommellut tikitkin on otettu pois...). Virtuaalihalauksia ja -rapsutuksia Turrelle, joka on kuulemma taas vaihteeksi karvatonkin (eipähän paakkuunnu lumi karvoihin ja haavatkin paranee nopeammin). Mutta ikävä on kauhea.

Eija