Mielessä on taas kesän aikana käynyt PALJON kysymyksiä, kun olen seuraillut sivusta vesikoiramaailman tapahtumia ja miettinyt oman koiran käytöstä. Harmittaa, kun en voi soittaa kenellekään ja saada vastauksia kysymyksiini. 

Harmittaa aivan älyttömästi, että Turren käytös on mennyt taas paljon huonompaan suuntaan. Tuntuu, että kun emme näe muita koiria kentällä tai ketään vieraita ihmisiä, kaikki aiemmin päähän taottu on kadonnut päästä kokonaan. Tällä hetkellä ollaan taas lähtöpisteessa ja ehkä vielä aiempaakin huonommassa tilanteessa vieraiden ihmisten kohtaamisen suhteen. Tuntuu siltä, että Turre sietää tällä hetkellä vieraita ihmisiä todella huonosti Itku on tullut tänä kesänä moneen kertaan, kun aina joutuu pelkäämään, että joku katsoo sitä liian pitkään tai ojentaa kätensä sitä kohti ahtaassa paikassa. Mulla pitää aina olla silmät selässäkin, kun liikutaan ihmisjoukoissa. Tänä kesänä ollaan taas matkustettu paljon ja niissä tilanteissa  mua jännittää aina tosi paljon. Ehkä osittain mun jännityksenikin siirtyy koiraan ja siitä tulee sellanen räjähdysherkkä ilmapiiri. Niin kauan kun kukaan ei yritä ottaa Turreen mitään kontaktia, Turren kanssa pärjää ihan hyvin. Valitettavasti se vaan näyttää aika söpöltä ja kivalta koiralta,  ja sen pörröistä turkkia olisi kiva silittää, mutta kun se ei todellakaan ole kiltti koira.  Turresta on tullut täysin yhden tai ehkä korkeintaan viiden ihmisen koira. Omia ihmisiään se sitten rakastaakin todella ja me ollaan sille todella tärkeitä.

Kesä ollaan siis eletty hyvin erakkomaista elämää, ja kontakteja muihin koiriin tai muihin ihmisiin kuin perheenjäseniin ei ole ollut. Mun kaverit Turre on aina hyväksynyt, mutta nyt ei olla nähty edes kavereita ollenkaan (kun täällä Pohjois-Ruotsissa ei tunneta ketään!). Uskoisin, että namilla tai lelulla Turre edelleen hyväksyisi mun kaverit ongelmitta. Koirien ohitusta ollaan kovasti taas harjoiteltu uudestaan, kun välillä sekin meni ihan surkeaksi. Jos mä olen ajoissa tilanteessa mukana ja saan Turreen kontaktin, niin ohitukset menee ihan jees. Täällä Ruotsissa ohituksia on helppo harjoitella, kun kukaan vastaantuleva ei koskaan aloita räyhäämistä tai räyhää takaisin. Täällä koirat käyttäytyvät niin upeasti joka tilanteessa, että haluaisin tietää, miten täällä koirien kouluttaminen oikein eroaa Suomesta. Ainakin kaikenrotuiset koirat kulkevat vapaana joka paikassa, eikä kukaan räyhää koskaan toisille koirille.

Tällä hetkellä siis kaikki mahdollinen kisaaminen on täysin jäissä. Tuntuu turhauttavalta edes harjoitella Turren kanssa tokojuttuja, kun tuntuu niin mahdottomalta, että sen kanssa voisi koskaan osallistua mihinkään kisoihin.  Kyllähän se alo-luokan liikkeet osaa kuin vettä vaan (eihän niitä ollakaan harjoiteltu kuin 4 vuotta!), mutta en pystyisi luottamaan siihen, ettei se yrittäisi syödä tuomaria tai toisia koiria kokeessa. Lähinnä ollaan vaan lenkkeilty ja uitu koko kesä, mikä on johtanut siihen, että Turre on ihan ylikunnossa. Ulkona ollaan oltu huononakin päivänä kolme tuntia! Mitenköhän Turre taas sopeutuu siihen, että kohta pitääkin olla yksikseen kahdeksan tuntia päivittäin ja ulos pääsee ehkä maksimissaan pariksi tunniksi? Huh, saa nähdä millaisen eroahdistuksen kanssa vielä elokuussa painitaan...

Olen miettinyt myös toisen koiran hankkimista. Toista espanjanvesikoiraa meille ei tule ikinä, mutta portugalinvesikoira vaikuttaisi tosi kivalta rodulta. Vielä kun aivan ihanalle tutulle avoimelle, kauniille ja ehkä maailman kilteimmälle nartulle on luvassa ehkä vuoden sisällä pentuja... Toisaalta en tiedä yhtään millainen katastrofi siitä seuraisi, jos meille tulisi toinen koira. Kun Turrelle on niin vaikeeta hyväksyä toiset koirat muutenkin... Haluaisin ehdottomasti seuraavaksi koiraksi nartun, jolloin ainoa vaihtoehto olisi leikkauttaa Turre. Sekin pelottaa, että miten pallien poisto vaikuttaisi Turren luonteeseen? Toisten mielestä ei mitenkään, toiset taas sanoo, että ei missään nimessä. Keneltä tätäkin voisi kysyä ja saada puolueettoman mielipiteen?! Tuntuu, että kun Turresta ei kuitenkaan ole tulossa sellaista harrastuskoiraa, jonka kanssa voisi tavoitteellisesti harrastaa tokoa tai pk-lajeja, niin haluaisin toisen koiran harrastuskaveriksi. Elämäntilannekin kun on tällä hetkellä sellainen, että olisi aikaa  ja halua harrastaa. Turrella kyllä olisi omasta mielestäni moottoria pk-lajeihin, haustahan se tykkää aivan järjettömästi (eikä siinä ihme kyllä vieraat ihmiset ole koskaan olleet mikään ongelma), mutta kun ensin pitäisi päästä BH-kokeesta läpi, ja sietää vieraat koirat ja ihmiset siinä. Olenko mä vain epäonnistunut Turren kanssa täysin? Olisiko se jossain osaavammissa käsissä jo tokossa evl-luokassa? Olisiko mistä tahansa koirasta tullut mun käsissäni ja siinä ympäristössä, jonka mä voin sille tarjota tällainen semivaarallinen susi lampaan vaatteissa? Onko kyse johtajuudesta, perimästä, ympäristöstä vai mistä? Onko Turre ainoa tällainen perro? Missä ne kaikki muut ongelmaperrot omistajineen on? Tuntuu, että foorumeilla liikkuva porukka on just niitä onnistujia, jotka loistaa näyttelyissä ja kokeissa, mutta entä ne taustajoukot, jotka eivät koskaan ole päässeet sinne asti? Eikö niitä ole, vai eikö niiden kuulumisista tai auttamisesta kukaan vain ole kiinnostunut?

Toivottavasti syksyllä taas meidän haku- tai tokoporukka kokoontuu uudella innolla Ikävä on ihania treenikavereita, joista on ollut VALTAVASTI apua Turren kanssa.