Viime perjantaina alkoi vesikoirien toko Turussa, joten hurautimme tietenkin paikalle ainoaan oikeaan kotikaupunkiimme :) Meidän lisäksi ryhmässä treenaa kaksi muuta urosta ja Lilli. Yritin pitää Turrea koko ajan mahdollisimman kaukana Lillistä, koska pelkään pahoin, että kun Turre tajuaa Lillin olevan paikalla, treeni-into lopahtaa siihen. Ilmeisesti onnistuin hyvin välttelemään Lilliä melkein loppuun asti, sillä Turrella oli taas kovasti intoa treenata. Suurin osa ekasta kerrasta meni siihen, kun Sanna haastatteli vuorotellen kaikkia koirakoita ja selvitti, missä kukin menee. Sillä aikaa, kun muita haastateltiin, treenasimme sivulla omia juttujamme. Turrea (ja täytyy tunnustaa, myös emäntää...) ärsyttää aivan järjettömästi piippaavat koirat! Yksi koirista piippasi heti, kun sen kanssa ei tehty mitään. Turre saisi vastaavasta ylimääräisestä ääntelystä välittömän palautteen. Eikö  piippaus sitten ärsytä kaikkia emäntiä? Eikö kaikille tule mieleen yksinkertaisesti kieltää koiraa? Luojalle kiitos, Turre lopettaa piippauksen kiellosta (paitsi jos ääntelyn aiheuttajana on joku ihqu leidi )... Ainoa yhteinen liike, joka ehdittiin tehdä oli paikallaolo. Yritin maksimoida välimatkan sekä Lilliin, että tunteita kuumentavaan piippauskoneeseen, ja asetuin Turren kanssa ihan toiseen reunaan, ja jätin suht pitkän välimatkan viereiseen koirakkoon. Hyvin meni paikallaolo, Turre haisteli kyllä kovasti ilmaa, mutta pysyi kaksi minuuttia hyvin paikallaan.

Tällä viikolla joudutaan ehkä jättämään perjantai-treenit väliin. Onneksi kuitenkin tiistaina oli viimeinen Veikkola Koirakerhon tokotreeni, joten treenit eivät jää tältä viikolta kokonaan väliin. Kyseessä on siis sama treeniryhmä, jonka kanssa aloitettiin joskus sateisessa marraskuussa, ja omituisen ohjaajan takia ei käyty treenaamassa kuin yhden kerran. Muut, toinen toistaan omituisemmat koirakot pelkäsivät pakkasta, sadetta ja pimeää, ja niinpä loput treenikerrat siirrettiin kevääseen. Kävimme siis kurssilla yhteensä kolme kertaa. Kurssin tarjonta oli suhteellisen kevyt, vetäjä vannoi positiivisen vahvistamiseen nimeen, eikä tiennyt edes, mitä tokon alo-luokassa oikeastaan vaaditaan. Noh, keväälläkään paikalle ei ilmestynyt loistavista säistä huolimatta meidän lisäksi kuin yksi sakemanni emäntineen, mikä lie pelottanut muita koirakoita viimeisinä kertoina... Keskityimme kurssilla luoksepäästävyyden vahvistamiseen. Suhteellisen hyvin se taas sujuikin. Ohjaaja lähestyi rauhallisesti, kääntyi pari kertaa matkalla ja kättelyn jälkeen pääsi koskemaan Turrea kuonoon. Tätä pitäisi taas vaan harjoitella mahdollisimman monen vieraan ihmisen kanssa... Vikalla kerralla vuorossa oli kilpailunomainen suoritus. Seuraamiset menivät pääosin hyvin (paitsi että mun pitää kävellä hitaammin hitaissa osuuksissa). Kääntymisiä pitää harjoitella edelleen, ja alkaa häivyttää täyskäännöksissä sekä namia, että suullista käskytystä. Toiseksi mun pitää kiinnittää huomiota jäävissä liikkeissä omaan käskytykseen, sen pitää olla aina samanlainen. Tällä hetkellä mun seiso-käsky on välillä seiso, välillä Seiiiiso, ja välillä jotain siltä väliltä. Maahan-meno sen sijaan menee hyvin. Siinä Turre kuitenkin ennakoi ja nousee ylös ennen käskyä mun palatessa sen luokse. Sitäkin pitäisi jotenkin reenata. Paikallaolo meni sakemannin kanssa taas oikein hyvin, kaksi minuutti 10 metrin päässä ilman välipalkkausta

Tokotreenin lisäksi Turre toimii edelleen mamman personal-trainerinä ja korvaamattomana canicross-kaverina. Turre joutuu taas raahaamaan emäntäänsä ympäri Veikkolaa juoksujalkaa, kun mamma osallistuu maratonkouluun (tähtäimessä on puolimaraton joskus syksyllä).

Kesälomaan on enää kaksi kokonaista viikkoa, joten vuoden parasta aikaa eletään. Koko ihana pitkä kesäloma on vielä kokonaisuudessaan edessäpäin!